Punaisen tuvan tyttö

Jälleen blogimaailmassa

2012-01-20T13:07:00.003+02:00

Bloggaus on jäänyt melkeinpä kahdeksi vuodeksi. Syynä on se, että toissa kesänä tapasin yllättäin nuoruuden aikaisen heilani, joka asuu edelleen siellä missä silloin aikanaan. Olin kuullut Hänen eronneen ja ajattelin käydä katsomassa, miten Hän pärjäilee. Tein "tikusta asiaa", kun en muuten kehdannut ottaa yhteyttä. Sillä tiellä olen edelleen. Olemme siis seurustelleet viisi-kuusi vuotta, pidimme välissä vain kolmisenkymmentä vuotta taukoa.

Nyt olen vähän vammainen, eli käsi paketissa. Kaaduin pihamaalla ja ranne murtui. Ja sitä myöten myös pakollisessa neulontalakossa. Aikaa on selailla neulelehtiä ja nettisivuja ja suunnitella uutta.

Tässä parin vuoden aikana olen toki neulonut paljonkin. Kuvia ei kyllä ole tullut otettua kuin muutamista, parhaimmat ovat jääneet kuvaamatta. Sain tässä toissa kesänä pari kiloa lankaa tädiltäni Helsingistä. Toinen kilo on jo käytetty, toiselle en vaan keksi vieläkään mitään käyttöä.

Siis tulkaapa apuun. Lanka on Gjestalin Raggegarn, luonnonvalkoinen. Koostumuksensa vuoksi se tuntuu karhealta, joten onkohan siitä esim. villapaidaksi. Pehmeneekö lanka käytössä ja pesussa? Toivottavasti jollakulla on kokemuksia ko. langasta.

Koetan kohtapuoliin laittaa tänne joitain kuvia.

Kevät

2010-04-20T10:50:00.008+03:00

Toinen kevääntulo maallemuuton jälkeen ja kevään merkkejä alkaa pikkuhiljaa esiintyä luonnossa. Viereisessä kuvassa on viime keväänä rakentamani kivikkopuutarha. Kivet löytyivät melkein kaikki pihapiiristä ja olivat kaikki naisvoimin siirrettävissä. Kasvejakin oli siellä täällä muissa istutuksissa, joten ei tullut tyyriiksi tämä rakennelma. Mutsi on kesän kuluessa lisännyt siihen milloin kiviä tai puupölkkyjä milloin mitäkin kasveja, joten koko juttu alkaa pian vaikuttaa sillisalaatilta. Pitää pikkuhiljaa poistaa niitä.

Tässä vähän minun istuttamiani kivikkokasveja.

Tämä pihlaja ei ole minun eikä äitini istuttama, vaan se on ollut taimena useampi sukupolvi sitten. Se alkaa jo olla laho, ihme ettei se viime talven lumitaakan alla kaatunut tai katkonut oksiaan. Olen ajatellut jo kaataa sen itse (tai joku moottorisahankäyttötaitoinen) ja sahauttaa siitä kiekkoja, joista voi tehdä vaikka pation tms lattian. Pihlajapuun pitäisi kestää useita vuosikymmeniä sellaisessa. Saas nähdä saanko tuon aikaiseksi. Taustalla näkyvät "möykyt" ovat viinimarjapensaita. Ne pitäisi tänä keväänä leikata ja asentaa uudet tukipuut. Siinä on urakkaa, kun pensaita on parisenkymmentä.

Lumi katkoi oksia yhdestä omenapuusta ja melkein koko kirsikkapuun. Siitä jäi vain yksi uudempi haara ehjäksi.

Neulesatoa on tämän talven aikana kertynyt tässä pikkuhiljaa. Sukkia, pipoja, kauluri ja kaulaliina on niitä välitöitä. Päätyö on pikkuveljelleni neulottu kalastajapaita, jonka parissa ähelsin nelisen kuukautta. Paita on jo omistajalla, mutta kuvan kerkesin napata.

Malli: Moda 2/2008
Kirjoneulemalli: Perinneneuleita-kirjasta (Kauppiaitten kustannus Oy, 1983)
Lanka: Drops Karisma, n. 900 g, luonnonvalkoinen ja koksinharmaa
Puikot: Pyörö- ja sukkapuikot 4 ja 3

Lanka on saatavuudesta johtuen eri lankaa kuin ohjeessa, mutta tiheys on suunnilleen sama molemmissa, joten saatoin toteuttaa tämän neuleen ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä. Paita on muuten neulottu alhaalta ylöspäin, eikä siinä ole kuin pari lyhyttä ommeltavaa saumaa kainaloissa. Pituutta puserolle, hihoille ja vartalo-osalle, tuli saajan toivomuksesta viitisen senttiä lisää, joten ihan ohjeen mukainen paidasta ei tullut. Muutin vielä tuon neulekuviokin toiseksi kun ohjeessa ollut oli mielästäni liian pliisu. Paidan saaja oli tyytyväinen, vaikka ei sitä näille lumille saanutkaan vielä käyttöönsä.

Kuvia viimeaikaisista töistäni

2010-01-12T14:11:00.011+02:00

Nyt on uusi kamera, Canonin Powershot, ei uusimpaa mallia, mutta mulle kelpaa. Ja läppärini kuvankäsittelyohjelmakin toimii, joten ei kun kuvia peliin vaan.

Malli: Glade, Martin Storey, Rowan Classic Nature -neulekirjasta, julkaistu SK-lehdessä maaliskuussa 2008: Romanttinen jakku
Lanka: Drops Cotton Viscose, n. 800 g
Puikot: 4 mm Drops 80 cm pyöröpuikko, 3,5 mm suorat puikot

Tämä neuletakki syntyi pitkällisen puurtamisen tuloksena. Aloitin sen viime maaliskuussa ja sen piti valmistua toukokuun loppuun lakkiaisiin, mutta ei. Pikkusiskolla oli häät heinäkuussa, mutta silloinkaan en vielä saanut sitä loppuun neulottua. Elokuun lopulla oli sitten poikani valatilaisuus, johon sain pukea ylleni vasta puikoilta päässeen neuleeni. Mallia muuttelin sen verran, että jätin pois nypyt lantion ainaoikein-kaitaleesta sekä kauluksen neulotun nirkkoreunuksen korvasin virkatulla reunuksella. Mielestäni lopputulos on erinomainen. Pidän takin ylipitkistä leveistä hihoista, vaikkakin ne eivät ole ollenkaan käytännölliset; esim. autoa ajaessa täytyy hihat pitää käännettynä, jotteivat ne sotkeennu hallintalaitteisiin.

Yksityiskohtia:

Seuraavaksi esittelen tämän:

Malli: oma, vinkkejä muilta neulojilta ja mm. Taito-lehdestä
Lanka: Lappajärven Värjäämön ohut paperilanka, n. 200 g
Puikot: 10 mm suorat puikot

Kyseessä on siis paperinarusta neulottu verho. Neule on ainaoikeaa ja verhon koko on n. 100 x 120. Viimeiseksi tein reikäkerroksen (2 oikein yhteen, lk)reikiin pujottelin sitten kapean isoäidin verhotangon. Oli melko vaikeaa tehdä oikean kokoista verhoa, koska vaikka tein mallitilkun ja höyrytin ja silittelin sitä, laskin tiheyden (10 s = 10 cm), niin lopussa voin vain arvailla milloin verhoa on neulottu tarpeeksi pitkälti.

Parerinaru ainaoikein-neuleena nimittäin ennen loppukäsittelyä vetäytyy kasaan. Viimeistely täytyy tehdä höyryllä silittäen ja venyttäen, jotta naru oikenee ja muotoutuu toivottuun muotoon ja kokoon. Näin suuressa kappaleessa lopputulos ei ollut ihan sitä mitä toivoin; reunat jäivät vähän lerpottamaan ja verhon paino vaikutti niin että roikkuessaan verho piteni ja kapeni. Mutta lopputulos näyttää tältä:

Paremmin tälläinen verho toimiikin kapeana paneeliverhona, kuten se Taito-lehdessä olikin, jolloin paneeliverhon alareunan painot pitävät sen suorana.

Kotiini olen uudistanut muutakin sisustusta, kuten tämän eteisen verhon:

Malli: oma, mallivirkkaus teeteen työpaja -sivuilta
Lanka: vintiltä löytynyt vanha kalastajanlanka, väriltään sammelen( vaiko oliivin-)vihreä
Koukku: 1,75 mm terästä

Ihastuin tähän malliin, kun sain sähköpostiini teeteen uutiskirjeen, jossa oli tällä mallilla tehty kaitaliina. Siinä oli lehtikuvioita rinnakin vain kolme, minun verhossa niitä on 14 leveydessä ja 2,5 pituudessa. Verho on siis virkattu ylhäältä alas. Reunat on vahvistettu kiintein silmukoin ja yläreunassa on kerros erityispitkiä pylväitä, joitten väliin pujottelin kapean verhotangon. Samalla mallilla tein myös vähän pitemmän verhon saunamökin tuvan oveen. Lanka ei enää siihen riittänyt, mutta löysin lähikaupungin teetee-myymälästä lähes samanväristä ruotsalaista ohutta, ilmeisesti kankaankudontaan tarkoitettua puuvillalankaa (200 g:n kartio), josta sitten virkkasin vielä kaitaliinankin. Siitä ei taida kyllä olla kuvaa, olen tainnut sen liinankin piilottaa johonkin.

Paperinarusta olen virkkaillut muutakin, mm koreja, mutta taidan esitellä ne toisella kerralla.

Kaikesta huolimatta

2009-12-05T10:21:00.002+02:00

Eipä ole pitkään aikaan tullut tänne kirjoiteltua. Omaksi ilokseen kun ei viitsi ja blogini lukijat ovat häipyneet. Finnish Knit Blogs-sivustokin on muuttunut ihan joksikin muuksi, jossa sivuston ylläpitäjien on helppo hallita sivustoon kuuluvia blogeja ja tätäkään blogia ei ole niillä listoilla näkynyt. Miksikähän? En tunne ketään sivuston ylläpitäjistä, joten asia ei liittyne henkilökohtaisiin ominaisuuksiini. Olisikohan syynä siinä, että minulla ei ole digikameraa, joten en voi lisätä blogiini itseottamiani kuvia. Nykyäänhän kaikesta pitää olla kuva, pelkkä teksti ei riitä kommunikointiin. Yhteisöllisyyden, jota nämä Blogitkin tätä nykyä edustavat mitä suurimmassa määrin, kehittyminen kärsii. Kaikki haluavat kuvallisia viestejä, koska niitä voi vain katsella eikä tarvitse syventyä kirjoitetun tekstin välittämiin ajatuksiin.

Facebook-sivuillanikaan ei ole juuri kävijöitä, koska minusta ei ole siellä kuvaa, Ja ne jotka yhä siellä vierailevat, ehdottelevat milloin minkäkinlaista naaman tai jonkin muun ruumiinosan kuvaa, mutta arvostan itse valitsemaani kuvaa julkisella foorumilla, enkä ole muitten ottamia kuvia sinne hyväksynyt.

Mutta kuvattomuus loppuu pian. Täällä maalla on hetkiä ja tunnelmia, jotka haluaisin välittää muillekin. Olen siis hankkinut itselleni digikameran, joten kohtapuoliin alkaa tulemaan kuvallista viestiä niitä varten, jotka eivät jaksa/osaa/viitsi lukea tekstiä muutamaa lausetta enempää. Neulomista ja virkkaamista en toki ole lopettanut, joten tuotoksistani tulee jatkossa olemaan muiden (v)ihasteltaviksi visuaalisia viestejä.

Muutin taas blogini otsikkoa. Kunhan nyt saisin edes jotain valmiiksi -nimi on varsin epäkurantti. Koko ajan nimittäin tulee jotakin valmiiksi. No, ehkei nyt kaikki valmistu silloin kun pitäisi, kenties vasta muutaman vuoden päästä. Mutta valmistuu kumminkin.

Joulun odotusta kaikille!

Blogin nimi uusiksi

2009-03-29T15:25:00.005+03:00

Muutin blogini nimeä, koska tänne alkoi tulla ihmeellisiä kävijöitä Kauko-Idästä. Adalmiinan helmihän on suomalainen kansansatu, eikä tämän blogin sisältö ole mitään satua. Kävijät etsivät ilmeisesti kyseistä tarinaa. Kunhan nyt saisin edes jotain valmiiksi - nimi kuvaa paremmin nykyistä elämäntilannettani.

Tänään saimme saimme sisarusteni kanssa jotain valmiiksi. Tyhjensimme isän asunnon. Hän muutti viikko sitten ihan yllättäen pois tästä maailmasta. Isältä jäi monta asiaa kesken, mutta onnekseen hän ei sitä ehtinyt surra, koska lähti hiljaa nukkuessaan.

Tämä on edelleenkin neuleisiin ja muihin käsitöihin keskittyvä blogi. Päivitys on vaan viime aikoina jäänyt, osin työkiireiden osin oman laiskuuteni vuoksi. Viimeksi olen näköjään päivitellyt lokakuussa. Täytynee kertoa mitä on sen jälkeen tullut tehtyä.

Lupasin kertoa yhden jutun joutsenista. Joutsenet alkavat taas palailla pesimäseuduilleen, joten juttu lienee ajankohtainenkin. Olin eräänä syyskuun pimeänä iltana menossa saunaan yksikseni. Veljeni perhe oli myös käymässä ja he istuivat tuvassa. Järveltä kuului joutsenparven laulua, mitä en kuitenkaan tunnistanut. Koputtelin tuvan ikkunaan ja kehotin muita tulemaan kuuntelemaan tuota äännehdintää. Yhtäkkiä saunan nurkalta pimeästä kuului karmea ääni ja ryntäsin kylpytakin liepeet hulmuten takaisin tupaan. Olin kuulemma ollut aivan kalpea ja puhunut jostain pedosta. Veljeni lähti poikansa kanssa katsomaan äänen syytä. He sytyttivät auton valotkin valaisemaan saunan tienoota, mutta mitään ei silloin kuulunut eikä näkynyt. Uskalsin sitten minäkin takaisin ulos ja ihmettelemään, mistä ääni oli oikein peräisin. Kohta sama ääni kuului taas saunan nurkalta, mutta tunnistin sen nyt: joutsenet lensivät saunan yli pimeässä ja lauloivat mennessään: honk honk!! Sain sitten usein sen jälkeen kehotuksen suojautua, kun nämä uljaat kansallislintumme lensivät yli. Nyt ne ovat palanneet ja suojautuminen alkaa kuulemma taas olla ajankohtaista.

Sitten neuleasiaa. Veljelleni neulomastani Jussi-paidan versiosta ei oikein tullut sellainen kuin piti. DROPsin Silke-Tweed on paljon ohuempaa kuin Seiska Veikka. Vaikka tein mallitilkun, pesin sen ja laskin silmukkamäärät mielestäni oikein, tuli paidasta vähän väljä ja hihat vaikuttivat hieman pitkiltä. Pingotusvaiheessa paita näytti tosi suurelta, mutta lienee kuitenkin tyydyttänyt saajaansa. Lanka ei oikein ollut minusta niin hyvää kuin odotin, eikä sen neuloutumisominaisuudet olleet silkkilangalle ominaiset. Suht koht edullista se kuitenkin oli Tapion kaupasta tilattuna.

Samasta nettikaupasta olen tilannut myös DROPSin Cotton-Viscosea uutta neulettani varten. Väri on ruosteenpunainen ja langasta olisi tarkoitus tulla pitkä neuletakki. Malli löytyi SK:n viime vuoden maaliskuun numerosta. Takin yläosa om sileää neulosta ja alaosa neulotaan poikittain. Alaosassa on lantiolla aina oikein -pohjalla nyppyruutuja ja pitsiä, helmaosuus neulotaan lyhennetyin kerroksin röyhelöä. Kiinnittimenä on rintojen alla reikärivissä kulkeva silkkinauha. Aion kuitenkin jättää nuo nypyt pois ja nauhaksi olen ajatellut jotain ohutta kangasta, ehkä sifonkia. Olen neulonut vasta taka- ja toisen etukappaleen, joten suunnitelmat saattavat muuttua vielä monta kertaa.

Samassa paketissa tilasin DROPSin pyöröpuikot (nro 4, 80 cm) ja epäilin niiden olevan samaa luokkaa Novitan puikkojen kanssa, mutta ainakin vielä ne tuntuvat hyviltä. Pyöröpuikkojen kaapali on sopivan notkea ja kromatuilla puikoilla on mukava neuloa. Puikko on siis tuota Cotton-Viscosea varten.

Tekovaiheessa on myös toinen neuletakki Garnstudion ohjeella.
Tässä siitä kuva:

Lankana on moneen kertaan neuloutunut ja purettu luonnonvalkea Novitan Nina. Lankaa on muistaakseni 600 g, joten sen pitäisi riittää. Vähän ohuempaa se on kuin ohjeen lanka, mutta neulon vähän suuremman koon.

Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksi. Iisalmessa iliman aekojjaan käyvessäin löysin paikallisesta CM:stä vyötteettömän vihreän Nalle-Colori -kerän. Muut saman väriset kerät olivat hieman eri sävyä, joten kyseinen kerä maksoi vain muutaman euron. Langasta neuloin sitten polvipituiset sileäneuleiset sukat. Arvelin, ettei yksi kerä riitä sukkiin, joten käytin teräosiin varastossani ollutta samaa, mutta ilmeisesti eri värjäyserää ollutta lankaa. Teräosat ovat hivenen tummemmat, mutta sitä ei huomaa. Sukat joutuivat heti käyttöön. Ohje löytyi kirjasta Perinneneuleita (Vibeke Lind, suomentanut Nina Mustelin, Kauppiaitten Kustannus Oy 1983), jonka olen joskus ostanut kirjaston poistomyynnistä parilla eurolla.

Maalla on mukavaa

2008-10-26T08:31:00.004+02:00

Muutto maalle on tosiasia, ollut sitä jo pari kuukautta. Asun siis täällä, en ole täällä lomalla. Mutta en muuttaisi kaupunkiin enää, en ainakaan Rovaniemelle. Täällä saa ulos mennessään olla ihan vapaasti, käveleskellä pihalla ja metsässä ja taivastella, kumisaappaat jalassa ja sadetakki päällä.

Satavuotiaan talon asumiskunnossa pitäminen on sekin oma tehtävänsä. Talossa on sähköt, lämmin vesi ja sisävessa ja suihku. Siinäpä mukavuudet. Lämmitys tapahtuu puulla enimmäkseen, sähköpatterit ovat vain varmuuden vuoksi. Talossa on tupa, jossa on vanha leivinuuni helloineen, sekä kaksi kammaria, joista toisessa on uuni. Siinä kammarissa nukkuu äitini, toisessa nukun minä.

Suurimman osan huonekaluistani ja muistakin tavaroistani myin tai lahjoitin Rovaniemellä, täällä kun ovat kalusteet ja tavarat valmiina. Mutta säilytystilaa ei juuri ole. Huoneessani on Rovaniemeltä tuomani vanha lipasto, jossa on liinavaatteet ja osa vaatteistani, sängynalusta on myös käytössä. Muut vaatteet ovat vielä pahvilaatikoissa. Koska haluan huoneeseen sopivan vaatekaapin mittojensa ja näkönsäkin puolesta enkä mitään melamiinihökötystä nurkkaan seisomaan, niin kaappi piti tilata puusepältä. Se on vielä tekovaiheessa enkä ole nähnyt siitä kuin tekemäni piirroksen. Muita tavaroitani olen sijoitellut ullakolle, aitan vintille ja erilliseen saunamökkiin, jonne on myös mukana raahaamani televisio piti sijoittaa. Talo sijaitsee jonkinlaisessa katveessa, vain YLE:n kanavat näkyvät yleensä, kerran tosin yhtenä kuulaana ja tyynenä iltana näkyivät kaikki kanavat. Tuulella ja sateella saattaa olla, ettei televisiosta näy mitään.

Ja täällä maalla riittää tekemistä. Tuvan ja kammarin uunia lämmitetään pari kolme kertaa viikossa, talvella lähes joka päivä, joten suurin homma on puunkanto, sekä taivasalta liiteriin ja sieltä tupaan. Onneksi veljeni huolehtivat puunkaadosta ja sahaamisesta.

Talossa on myös iso puutarha, viinimarjapensaita, omenapuita, kukkapenkkejä, vaahteroita, koivuja (yksi viisikymmentä vuotta vanha ja kahdeksanhaarainen), Terijoen salava, kirsikkapuu ja paljon pensaita. Saunamökin seunustalla kasvaa viiniköynnöskin. Ja kaikki pudottavat lehtensä eri aikaan. Kaunista mutta haravointia ja oksien leikkausta yms riittää syksylla ja vielä keväälläkin. Ja punaiseen tupaan kuuluu tietysti perunamaa, josta potut nostimme äitini kanssa kuokan ja talikon avulla. Meillä on pari traktoria, joista toista osaan jopa ajaakin ja kuljettelen sillä puita ja kaikkea muuta mitä pitää siirtää johonkin.

Neulomaan olen silti kerennyt, johtuu kai siitä, että televisio ei ole tuvassa eikä siellä ole paljon katsottavaa. Rovaniemellä aloitettu ja vieläkin kesken oleva pusero vadelmanpunaisesta Jussista meinaa ufoutua, kun olen neulonut vain sukkia ja pipoja, tosin vain parit kutakin. Tällä hetkellä kiireellisimpiä ovat veljeni 50-vuotislahjaksi alottamani Arja Viitalan suunnittelema Jussi-paidan moderni versio (Suuri käsityölehti parhaat neuleet syksy 2006) , jonka teen Dropsin Silke-tweedistä Seiska Veikan sijaan, sekä kummityttöni kymmenvuotislahjaksi toivoma "puhvi", joka tarkoittaa kuulemma sellaista isoa ja väljää kauluria, jonka voi vetäistä myös päähän hatuksi. Eli valmistumassa on 1o1n-neuleella päähän sopiva putki. Langaksi neiti valitsi sukkiin aikomani Novitan Nallen Syksyn vihertävän kirjavan langan.

Muita neulomuksia ei kannata edes suunnitella. Satuin saamaan työpaikan ja vielä tältä paikkakunnalta, joten aika kulunee sitten muuhun kuin harrastuksiin. Työmatkaa kertyy päivässä yhdeksisenkymmentä kilometriä, joten täytyy hankkia jokin muu kulkuneuvo kuin polkupyörä. Äidilläni on kyllä auto, mutta se syö bensaa niin paljon, ettei noin sadan kilometrin päivämatkoihin sitä kannata kovin usein käyttää.

Jutun pelottavista joutsenista jätän ensi kertaan, jotta joku viitsii lukea blogiani vielä tämän jälkeenkin.

Uusiin maisemiin

2008-07-29T11:32:00.002+03:00

Täällä puhaltavat muutosten tuulet. Muutos ei koske neulerintamaa, siellä ei ole tapahtunut juuri mitään. Onpas, neuloin äidille pitkävartiset villasukat beigestä 7 veikasta, mallina oli Jussi-sukat jostain SK-lehdestä viime talvelta, muistaakseni. Entiset äidille neulomani pitkävartiset oli jo parsittu monta kertaa.

Suurin muutos on muutto maalle, mikä tapahtuu elokuun loppupuolella. Muutan punaiseen hirsimökkiin suunnilleen keskelle korpea Savonmuahan. Lähimpään kauppaan on pari kymmentä kilometriä, naapuri on tosin ihan näköetäisyydellä. Päätös maalle muuttamisesta on kypsynyt pikkuhiljaa täällä kaupungin tylsässä kivierämaassa, joten kun olosuhteet olivat yllättäen asialle suotuisat, päätin toteuttaa suunnitelmani. Mökki on liki satavuotias, mutta varustettu mukavuuksilla. Tosin 3G-verkko ei seudulle vielä yllä, joten pitää tyytyä hhhhiiiitaaaaaseeen yhteyteen, ainakin aluksi. Kuun vaihteessa menee netti poikki, joten ennen uuden yhteyden avaamista ovat yhteydet ulkomaailmaan verkon kautta ilmaisten verkkojen varassa. Sekös tässä muka suurin huoli.

Mitenkähän on, kun tulee syksypimeät ja synkkä metsä ympärillä myrskyää, tuleekohan silloin ikävä kaupungin valoisia katuja.

Uutta ja vanhaa valmista

2008-05-18T09:25:00.002+03:00

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana monta keskeneräistä työtä valmiiksi ja viimeisteltyäkin. Ihan tuntuu kuin jotain puuttuisi, kun eivät vanhat ikuisuusprojektit ole enää paremman puutteessa esilleotettavissa.

Aloitetaan isommista ja ikuisuusprojekteista. Ensimmäinen UFO, josta tuli FUFO on torkkupeitto. Se on neulottu nelosen pyöröillä siniharmaasta 7 veikasta, jota kului nöttöstä vajaa 1,5 kg. Kokoa peitolle kertyi n. 150 cm x 170 cm. Kolmisen vuotta sitä ähelsin televisiota katsellessa, yhdet pyöröpuikotkin katkesivat jossain vaiheessa. Malli on jostain vanhasta Novitasta, muistaakseni alkuperäinen oli jokin viitta tai sen tapainen. Mallissa on monta erilaista palmikkomallia ja erilaisia muita mallineuleita, reunukset ovat kaksinkertaista helmineuletta. Somasti se lämmitti jalkojani istuessa jo tekovaiheessa, nyt valmiina se lojuu sohvalla käyttövalmiina.

Toinen FUFO on virkattu pitsiliina. Sitäkin on virkattu, purettu ja virkattu. Malli on Kauneimmat käsityöt Virkkuualbumista vuodelta 2004 Ruusuinen juhlaliina. Malli, jolle olisi ohjeen mukaan kertynyt kokoa n. 195 x 200 cm, koostui ruutuvirkatusta ruususeppelekuvioisesta keskusosasta ja kolmesta erillisestä kehyksestä. Minä tein vain keskusosan ja ympärille ensimmäisen kehyksen, koska käyttämäni teeteen Maxi-lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka ja liinasta olisi ohjeen mukaan tullut siitä tehtynä todella iso. Virkkuukoukun koko oli 1,75 mm. Tuunailin vähän tuota mallia, jotta liinasta tulisi neliön muotoinen ja kokoa oli loppujen lopuksi vain n. 140 x 140 cm. Lankaa kului n. 800 g. Ruususeppeleen ympärillä ensimmäinen kehys oli ruudullinen ohjeen mukaan, mutta sen jälkeen virkkasin reunukseen ihan erilaisen pitsin, jonka malli mukaili Novitan Talvi 2006 -lehdestä yhtä pitsitunikan helmaa. Liinan virkuupuuhissa taisi kulua reilut kolme vuotta, enempi vähemmän intensiivisesti.

Pistiliina menee pesuun, koska se on valkoinen ja pyöriskellyt lattialla ja neulekopassa yms. paikoissa ja saanut muutaman kahvitahrankin tjs. Lisäksi työssä oli ihmeellisiä tummia kohtia, jotka läheltä tarkasteltuina paljastuivat virkkuuseen sotkeutuneiksi tummiksi hiuksiksi (katso edellinen postaus). Nyt pitäisi löytää vielä sopiva pöytä tuolle ihanalle liinalleni. Ei sitä voi pitää komerossa katseilta piilossa. Huolisikohan ylioppilaaksi juuri valmistunut kummipoikani tuon lahjaksi.

Muita valmistuneita ovat virkattu ja neulottu liina, Kiri, virkattu vessan matto, oma sähellykseni neulottu ja virkattu pusero sekä kolme virkattua koria.

Virkattu liina ja Kiri ovat tummankeltaista merseroitua puuvillalankaa, jota ostin viime kesänä 400 g kun edullisesti sain. Vyötteet on joutuneet jonnekin, mutta muistaakseni langalla oli suomalainen nimi (mutta sehän ei merkitse mitään). Lanka yritti muotoutua yhdeksi jos toiseksikin sekä puikoilla että koukuilla, mutta viimein n. puolet siitä virkkautui liinaksi (halk. 60 cm), jossa huomasin muutamia virheitä tekovaiheessa (enkä viitsinyt purkaa vaan virkkailin ne piiloon), joten ei-paraatikelpoisena se koristaa nyt vaatimattoman parvekkeeni kulunutta pöytää.

Kiriin pistin menemään loput langat. Huivi tuli tehtyä suhtkoht ohjeen mukaan, paitsi mallikertoja tuli enemmän kuin ohjeen langalla ja vaihdoin puikkoja pari kertaa isompiin, kolmipuolosista nelospuolosiin, jolloin neuletiheys muuttui työn edetessä ja vaikutti huivin ulkonäköön. Tiedä häntä onko lopputulos parempi kuin koko ajan samankokoisilla puikoilla neulottaessa. Tuon puikkokoon vähitellen suurentamisen luin jostain englanninkielisestä alaspäin levenevän (taisi olla ponchon) vaatteen ohjeesta.

Rovaniemen käsityömessuilta lähti mukaani petroolin väristä ja sammaleen vihreätä trikookudetta yhteensä pari kiloa, josta värkkävirkkailin vessan maton. Idea tuli Suuresta Käsityölehdestä (maaliskuu 2008??), ja matto valmistui nopeasti 8 mm koukulla. Kudetta jäi vielä, ohensin sen kahtia leikkaamalla ja 5 mm koukulla tuli vihreästä kiinteillä silmukoilla neliskanttinen kori, jota yritin myydä kirpputoripöydälläni joku viikko sitten, mutta kansa ei oikein lämmennyt vielä tälle ei-kuitenkaan-ihan-täysin-omaperäiselle sisustusidealleni. Petroolin väristä kudetta on vielä. Jospa siitä virkkailisi vaikka ... mmmm .... korin.

Pari muuta koria tuli virkkailtua tuon ensimmäisen vanavedessä. Valkoinen Tennessee oli ensimmäisen korin lanka, jota oli noin 50 g varastossa. Korista tuli pyöreä ja sen reunaa koristaa punainen silkkinauha. Käytin kiinteitä silmikoita, mutta reunusosassa virkkasin joka toisen silmukan yhtä kerrosta alempaa , joten lopputulos näyttää äkkiä katsoen enemmän punotulta kuin virkatulta. Toisen korin tein vähän isommaksi ja reunat matalammiksi samalla tekniikalla. Sitä voi käyttää vaikka pöydällä hedelmävadin tapaan. Tähän koriin löytyi langaksi Novitan Hip Hop -langan ruskeavalkokirjavia jämiä. (Miksiköhän olen joskus ostanut tälläistä öklöä lankaa?) Koukkukokoja säädettiin sitten sen mukaan, miten tiukkaa ja pystyssä pysyvää ko. koukussa ao. langasta tuli.

Oma sähellykseni on sitten ylhäältä alaspäin neulottu ja virkattu vaate, lyhythihainen pusero, toppi tai mikä vaan mikä vartalon yläosaa verhoaa. Lankana oli viime kesänä ei-kenellekään-kelvanneesta virkatusta pitsijakusta purettu lanka, alunperin Lidlin kultakimalteista puuvillalankaa. Kullanvärinen säie lähti aina välillä omille teilleen tai kiertyi sykkyräksi yhteen kohtaan, mutta muuten lanka käyttäytyi vielä ihan mallikkaasti. Puikkoina olivat 2,5 mm pyöröt, joilla aloitin puseron ensin tasona ylhäältä ja kaula-aukon muotoilun jälkeen suljettuna ja raglanlevennyksin ensin kainalon alle (raglanin pituus n. 25 cm),
sitten jätin hihat lepäämään, lisäsin kainaloiden kohdalle 12 silmukkaa ja jatkoin, samalla kaventaen nuo 12 s 9 krs:n välein, suurin piirtein rintojen alapuolelle, josta jatkoin virkaten 2 mm koukulla ensin keskiosaan toista ja sitten helmaan toista mallia. Jälkimmäistä mallia virkkasin myös kaula-aukkoon. Hihat neuloin ensin lisäämällä 12 s ja sitten kaventamalla ne pois. Virkkasin sitten tuota helman mallia vähän hihan suihin.

Kuten odotinkin, kuvittelin itseni pienemmäksi kuin olenkaan, joten puserosta ei suunnitelmieni mukaan tullut hieman väljä vaan kutakuinkin pintoja pitkin menevä. Kelvannee kuitenkin kesällä vaikka jakun alla. Taitaa kuitenkin tulla lämmin kesä sillä tänäänhän on Erkin päivä, ja "jos Erkki turjas turkki päällä niin on Jussi paita päällä". Lämpimistä juhannuskeleistä voikin sitten näin lumisateisena toukokuun päivänä vain haaveilla.

Omasta päästä

2008-02-18T20:11:00.002+02:00

Kaikissa tekemissäni neuleissa ja virkkuuksissa on jotakin omasta päästäni, kirjaimellisesti. Varsinkin kun olen antanut hiusteni kasvaa pitkiksi. Huomaan aina neulovani tai virkkaavani omia tummia (toisesta päästä jo harmaita) hiuksiani mukaan. Kummasti tippuvat päästä ja sotkeentuvat silmukoihin mukaan. Niitä on hankala repiä pois jälkeenpäin.

Mutta onhan se romanttista, kutoa armaansa villapaitaan omia hiuksiaan. Jos nyt ikäneidolla sellainen olisi.

Lieneekö muilla samalaisia kokemuksia? Vai onkohan joku silmukoinut jotain eksoottisempaa...

Mitä yhteistä on sinisellä langalla ja Nobel-kirjailijalla?

2008-01-17T13:02:00.000+02:00

Katsoin tässä päivänä muutamana Nobel-kirjailija José Saramangon kirjan pohjalta tehdyn elokuvan Kivinen lautta. Elokuvan alussa yksi päähenkilöistä purki neulomaansa sinistä sukkaa, josta tuli vähän enemmän kuin yksi sukallinen purkulankaa, nimittäin huoneellinen.

Lanka esiintyi sitten elokuvassa koiran suussa, ranteeseen kiedottuna ja taidettiin siitä jotain neuloakin. Elokuvassa esiintyivät myös kivi, keppi ja lintuparvi viiden päähenkilön lisäksi. Elokuvan symboliikka ei oikein minulle selvinnyt, ei varsinkaan tuon langan merkitys, muutoin kuin päähenkilöt yhteen saattavana tekijänä. Elokuvan tarinassa Iberian niemimaa irtosi Manner-Euroopasta ja lähti seikkailemaan Välimereltä Atlantille. Mieleen jäi elokuvasta tuon langan lisäksi mahtavat maisemat, punainen rättisitikka sekä joukkosielujen, amerikkalaisten ja englantilaisten irvailu. Elokuva oli mielestäni vähän vaisu ja tylsäkin, mutta sanoma oli selkeä.

Taas on vuosi vaihtunut

2008-01-06T18:05:00.000+02:00

Vuoden lopulla valmistui vielä yksi neule, johon ihastuin Filati lehdessä. Syksyllä löysin kirpparilta Pirta-nimistä, kermanvalkoista puuvillaviskoosilankaa (50/50) puoli kiloa. Pitkään mietittyäni päädyin tähän Filati-lehden malliin:

Neule valmistui sopivasti jouluksi. Saattaa olla materiaalin takia kiva kesälläkin. Eikä lankojen hinnaksi tullut kuin 5,50 €. Lanka oli jonkunverran paksumpa kuin mallissa, mutta ei tarvinnut muuttaa silmukkamääriä. Pusero näyttää paljon paremmalta tuon mallin kuin minun päälläni, mutta olen jo vuosikymmenien harjoittelun jälkeen tottunut siihen, etten näytä miltään missiltä.

Uuttakin on puikoilla (muutaman UFO:n lisäksi). Novitan pitkä perhoshihainen pitsiliivi on jo puhutellut jonkin aikaa ja kun Novitan luonnonvalkeaa Ninaa hyppäsi jouluostoksilla koriini niin yhdistelmä oli selvä.

Ja räveltämäänkin piti päästä. Käytän siellä nimeä adalmiina. Koska en vieläkään omista digikameraa, en voi lisätä sinne kuvia tekeleistäni. Mutta muiden tuotoksia on aina mukava katsella ja ideapankkinahan sivusto on aivan vertaansa vailla.

Joululahjoja ja muuta neulontaa

2007-12-11T08:01:00.000+02:00

Joulu se tulla jollottaa,
makkara kakkara kainalossa,
siankinkku sieraimessa,
lampaanlapa käessä.

Semmonen joululoru muistui mieleeni , olen kuullut sen varmaan joskus lapsena. Joululahjoja on tassä kiireellä suunniteltu ja neulottukin.

Kummityttöni halusi hupparin ja piirsi millainen sen pitää olla. Onneksi hän myös selitti, sillä kuvasta ei olisi selkoa saanut. Hän siis halusi pitkän hupparin, jossa on tasku ja pienet hihat ja erikseet sitten pitkät rannekkeet sekä säärystimet. Epätoivoisen mallinetsinnän jälkeen päätin kokeilla, miten onnistun ilman mallia. Langan etsiminenkin teetti töitä. Novitan lankakartasta kummitettavani osoitteli jotain turkoosia Jengaa, mutta en löytänyt sitä enää mistään tältä paikkakunnalta, joten päädyin turkoosisävyiseen Moniraitaan. Vähän räikeä väri on minun makuuni, mutta mennee 9-vuotiaalle.

Huppari alkaa olla hupun yläreunassa, helmasta pyörönä neulottu ja hihasilmukat lisätty ja kavennettu raglanina, joten siihen jää pienet näpsäkät hihat, joihin tuleen vielä 4o4n- joustin, kuten helmaan ja hupun reunaan. Silmukkamääriä katselin vähän muista malleista, mutta muuten olen neulonut ja purkanut ja neulonut uudestaan. Tekele ei ole ensimmäinen oma sävellykseni, mutta en ole ennen tehnyt jonkun toisen suunnitelman mukaan.

Toinen lahjaneule on pääkallopipo kummityttöni veljelle, mustasta ja valkeasta Nallesta. Sekin alkaa olla viimeisessä pääakallo- mallikerrassa, joten lahjat saattavat jopa keretä jouluksi perille Itä-Suomeen.

Jotain muutakin on tullut kilkutettua. Novitan syksyn seiskaveikkaliitteessä olleet palmikkobaskeri ja lapaset, jotka neuloin itselleni luonnonvalkoisesta seiskaveikasta , ovat tulleet vastaan monesti täällä blogistaniassa sekä myös kadulla. Kaulahuivinkin ajattelin tehdä samalla mallilla, mutta neuloinkin sitten kaulanlämmittimen DROPSin mallilla:

Luonnonvalkeasta seiskaveikasta se tuli vähän lepsu, ainakin pingotuksen jälkeen, mutta pysyy hyvin kauluksen alla. Ruusun virkkasin oman ohjeeni mukaan ja se on vähän pienempi kuin kuvassa. DROPsin ohje löytyy täältä.

Vuosikausien tauon jälkeen tein myös vauvaneuleita. Tyttöystäväni oli tulossa mummiksi ja tulevalle lapsenlapselle piti saada perinteinen nuttu ja housut. Ystävättäreni ei kuitenkaan osaa neuloa muuta kuin sukan ilman kantapäätä, joten hän pyysi minua apuun. Käsityölehdistäni hän löysi mallin, jonka hän kelpuutti eikä ollut liian söpö. Novitan (nyk. Modan) lehdessä vm. 2000 oli takki ja haalarihousut, jossa toinen puoli raidallinen ja toinen puoli yksivärinen. Mallin puku oli Floricaa, mutta sitä ei tähän hätään löytynyt, joten päädyimme Wooliin. Toinen puoli tuli beigeksi ja toinen beige-luonnonvalkearaitaiseksi. Lisäksi neuloin yhden raidallisen ja yhden valkoisen sukan. Puvusta tuli minunkin mielestäni ihan tyylikäs.

Paljon sitä onkin tullut parissa kuukaudessa neulotuksi. Nyt pitää alkaa keskittyä taas opiskeluun, jotta joskus vaikka valmistuisikin.

Sukanpukkausta

2007-10-14T11:34:00.001+03:00

Sukkia on taas tullut neulottua, kuten aina syksyllä. Johtuukohan se siitä, että jalkoja alkaa paleltaa. Outo ilmiö. Kahdet miesten sukat (koosta päätellen) kokoa 44 vaalean beessistä 7veikasta (+ pari sukanvarsiraitaa ruskeasta "jostain" villalangasta) sekä kokoa 42 harmaankirjavasta Nalle Colorista (+ raidat siniharmaata Nallea) tuli neulottua ihan vaan perusohjeella. Oikean kokoisen sukan neulominen ilman sille tarkoitettua jalkaa mallina onnistuu hyvin mm. Tiinan sukkataulukon avulla. Olen sukkia neulonut yli 30 vuotta, joten tarvitsin vaan tiedon sukan pituudesta noista taulukoista. Tuo Nalle on muuten riittoisaa, sukkaparin lisäksi yhdestä kerästä tuli myös kaulahuivi, perussellainen patenttineuleella ja pituuttakin ihan riittävästi.

Itsellekin on sukat tulossa (koko 38) Maijasta, jota en ole vielä aikaisemmin kokeillutkaan. Neulottavuudeltaan tuntuisi olevan tuon Nallen kaltainen.

Muutakin on puikoilla, mutta niistä ei juuri parane kertoa, ennen kuin ne ovat valmiit. Tässä viime aikoina on nimittäin käynyt niin, että ah niin innolla aloitetut unelmaneuleet ovat joutuneet parin päivän jälkeen purkuosastolle.

Neulottua on tullutkin ihan liikaa, pitäisi enemmän keskittyä opiskeluun, joka aikataulun mukaan olisi jo loppusuoralla. Mutta kun ei maista niin ei maista, mielessä vellovat vaan keskeneräiset (yksityis)asiat ja keskittyminen johonkin pitkäjänteisempään kuten opinnäytetyöhön tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Onneksi tänään satoi ensilumen ( n. 1 cm ja sulaa pois), joten päivä on ihmeen valoisa.

Kallis vempele

2007-09-27T10:15:00.001+03:00

Edellisen postauksen salaperäisen vekottimen tunnisti yksi. Kiitos raisa. Noita vekottimia,jotka ovat siis sukankutimen matkalaukkuja tjsp, myydään ainakin täällä. Hinta on erittäin suolainen, pieninkin maksaa kolmisenkymmentä taalaa. Raisa oli itse väkertänyt vastaavan laitteen pahvirullasta. Mutta neulontahan on välinelaji ja oikeat välineet ratkaisevat lopputuloksen. Vai eikö.

Mikäs tämä on?

2007-09-22T12:38:00.000+03:00

Kuka arvaa tai tietää mikä tämä on?

Muokkausta

2007-09-22T11:40:00.001+03:00

Vähän muokkailin tätä ulkoasua. Älkää säikähtäkö tuota kuvaani sivupalkissa. Se ei ole yhtään minun näköiseni, ei ollut parempaa diginä saatavissa.

Lankakauppoja Budapestissa?

2007-09-13T09:16:00.001+03:00

Tietääkö kukaan lankakauppoja Budapestistä? Mikä lienee hintataso? Entä valikoimat? Linkkejä?

Yksi miespuolinen sukulainen olisi siellä vähän aikaa oleskelemassa ja ajattelin josko hänet saisi lankakauppaan. Jos on hintataso alhainen niin voisi vaikka täällä napapiirin tuntumassa asustavat lankafriikit kimpassa tilata ja tulisi vaan postikulut lisäksi. Ottakaa yhteyttä sähköpostiini: erjasplace at hotmail piste com.

Yksi neule on nappeja vaille valmistunut. Modassa 1/2007 oli neulottu pitsipalmikkoneuletakki, lankana oli sininen Novitan Marine. Sininen ei ole ollenkaan minun värini, enkä Marinesta tykkää. Vaikken olekaan ko. lankaa kokeillut, minusta tuntuu, ettei siitä tulisi siistiä neuletta, meinaan pitemmän päälle. Neule saattaa nyppyyntyä ja venähtääkin. Siispä neuloin jakkuni tutusta ja turvallisesta, mutta tylsästä 7-v:stä, väriltää tummanruskeaa. Napit vaan puuttuvat. Aloitin neulomukseni muistaakseni tammikuussa, koko kesän se oli unohduksissa ja äskettäin muistin sen olemassaolon ja se olikin enää kokoonkursimista vaille valmis.

Ihanaa neulesyksyä kaikille!

Kotona taas

2007-08-21T12:21:00.000+03:00

Taas ollaan kotikaupungissa. Ja vanhaan rutiiniin on palattu, tosin sillä erotuksella, että rutiiniin kuuluu nyt myös Mies, jolle täytyy myös aikaa järjestää. Mutta onhan elokuun pimeät illat....

No niin eipäs poiketa asiasta, tämä on neuleblogi. Neulomukset on tosin jääneet vähemmälle, ei yksin Miehen ansiosta. Lopputyötä pitäisi tässä väsäillä, olisi pitänyt jo koko kesä, mutta minne lie aika hurahtanut.

Jotakin on saatu aikaiseksi. Virkkasin kummitytölleni laukun Moda 4/2007 -lehdestä, malli 20 sivulta 29. Lehdessä väreinä olivat roosa, turkoosi ja ruskea, minä tein laukkuni roosasta ja tummanpunaisesta Tennesseestä. Lankaa meni reilu 50 g. Lisäsin kymmenkunta punaista puuhelmeä laukun kukkien koristeeksi ja nauhojen päihin. Kovasti oli kuulemma tykännyt, kun oli sen postista saanut.

Puikoilla on nyt samaisen lehden pitsipuseromalli nro 4 sivulta 13. Teeteen Kamena-langan sijaan käytän Virkki-nimistä puuvillalankaa, joka on väriltään sinapinkeltainen. Miksikähän minä aina sorrun tuohon väriin, joka ei edes sovi minulle?. No se oli tarjouksessa ja tiheyskin on sama kuin Kamenalla, ainakin mallitilkun mukaan. Mallitilkku ei tosin koskaan vastaa lopullista tiheyttä, sehän on nähty. Mutta ainakin vielä mitat vastaavat ohjeen mittoja. Olen vasta takakappaleessa kainaloissa menossa, joten taidan saada puseron valmiiksi vasta ensi kesäksi. Lanka on niin ohutta, ettei siitä ole talvikäyttöön.

Kommunikaatiovälineetkin on uusittu. Kännykkä alkoi pätkimään, eikä puheluista Miehen kanssa kanssa oikein tullut mitään. Hän sitten lahjoitti uuden. Antelias mies. Sitten alkoi läppärini näyttö väreilemään outoja värejä ja katselukulma piti asettaa alle 90 astetta, jotta olisi nähnyt kaiken oikean värisenä. Marssin läppärikauppaan ja ostin uuden, kun oli sopiva peruskone tarjouksessa. Nyt on laajakuva, polttava cd ja dvd:itäkin voi katsella. Kameraa en vielä ostanut, joten tämän blogin lukijat saavat edelleen tyytyä mielikuviin.

Kaikkea sitä sattuu...

2007-07-22T12:40:00.000+03:00

Kesää on kulunut ja kaikkea on tullut tehtyä, vielä enemmän on jäänyt tekemättä.

Reilu kuukausi on mennyt lappilaisessa merenrantakaupungissa työharjoittelussa. Kaupunkiin en ole ehtinyt tutustua muuten kuin sen verran, että huomasin sen tylsemmäksi kuin kotikaupunkini. Asun erään oppilaitoksen asuntolassa, eikä se ole mitenkään viihtyisyydellä pilattu. Mutta onhan olemassa netti ja neuleet, eikä silloin paljon haittaa ankeat olosuhteet.

Sitten niihin sattumuksiin. Jokunen viikko sitten sain tekstiviestin eräältä vastakkaisen sukupuolen edustajalta, johon olin tutustunut kolmisen vuotta sitten, mutta ei silloin siitä sen enempää tullut. Siinä sitten soittelimme ja viestittelimme ja tapasimmekin pari viikkoa sitten. Mikä lie saanut vannoutuneen vanhanpiian ihan sekaisin, eiköhän sitä puolileikillään jo kaapin paikkaa katseltu ja sormuksen mittoja otettu. Oletteko muuten nähneet keski-ikäisen miehen käyttäytyvän kuin teinipoika? Semmoinen hellyttää paatuneemmankin vanhanpiian. Oisko se nyt menoa...

Mutta ettei totuus unohtuisi.. Neulottu ja virkattukin on ja melkein yhtä paljon purettu ja aloitettu uudestaan. Muuten, riittääköhän yksi 7-veikka tai Nalle-kerä 44 numeron sukkiin. Huh, tämä taitaa olla vakavaa kun alkaa jo tämmösiä miettimään.

Jään tässä odottelemaan ensi viikonloppua ja patikkaretkeä jollekin könkäälle.

Kirjoja Huuto.netissä

2007-05-20T15:09:00.000+03:00

Hyllyssäni on lukemattomia kirjoja, myös neulekirjoja, joista olen kolme laittanut Huuto.nettiin: Sukkasillaan-kirja, Knitting the New Classics ja Four Seasons in Cross Stitcn. Enpähän noista ole koko niiden olemassaolon aikana mitään tehnyt, joten pois joutavat, jos joku niistä maksaa.

Puolitoista kuukautta on viime postauksesta vierähtänyt, joten on aika vähän kirjata ylös mitä on tullut tehtyä tässä välissä. Ihmeen paljon on valmista tullutkin, mutta on ollut joillain kiirekin. Vapun jälkeen kävin tunturihotellissa viikonlopun ja sinne piti saada neule valmiiksi. Edellisenä iltana ennen aamun lähtöä vielä nappeja ompelin. Kaapista löytyi viime kesänä Novitan Butterfly'stä virkattu pusero, jonka käyttämättömänä purin ja langoista tekaisin pitsineulejakun Moda 2/2007 :sta, malli 39. Lanka oli ohjeessa paksumpaa ja silmukat piti laskea ja tehdä useampikin mallitilkku, mutta silti jakusta tuli väljä. Koko höskän neuloin pyörönä, myös hihat (eikä yhtään ommeltavaa saumaa!). Puikot olisivat kyllä saaneet olla vieläkin pienemmät kuin neloset.

Sitten sukkapuolelle. Pitsisukkaa pukkasi Söderaparin verran, ruskeasta Regian Strech -langasta. Lanka on mukavan joustavaa. joten en tarvitse mitään kuminauhavirityksiä sukkien ylhäälläpitämiseksi. Ensimmäiset kärjestä aloitetut sukkani ja onnistuivat kerralla. Pitsineuleessa sattui pari kertaa virheitä, ja purkaminen oli melko hankalaa välillä. Minä kun neulon melko tiukkaa ja langan joustavuuden takia neule oli mennyt tosi tiukkaan, mutta ärräpäiden kera virheet tuli korjattua. Lankaa meni hieman yli 100 g puikoilla no 3.

Seuraavaksi tein kokeeksi itseraidoittuvasta punasävyisestä Mark & Kattens'n Clown'ista (sävy 1720) ihan perussukat kolmosen puikoilla. Varren aluksi tein latvialaisen aloituksen, joka löytyi Ullasta. Langasta tuli ihan kiva raidoitus, toisen sukan aloitin uudesta kerästä. Piti kyllä keriä vähän lankaa ennen kuin aloituskohdaksi tuli sama kuin ensimmäisessä sukassa. Onneksi raidat meni kutakuinkin kohdalleen. Tämä lienee yleinen ongelma itseraidoittuvissa langoissa, kerien raidoitus ei ala samasta kohdasta.

Sitten purin erään ehkä seitsemän vuotta sitten tekemäni puuvillaisen beigen puolipitkän neuletakin, koska saumat olivat jo vähän ratkeilleet, enkä ole viitsinyt niitä korjata. Tätä pitsineuleista takkia olen pitänyt aika ahkerasti ja pessytkin lukuisia kertoja, mutta lanka oli vielä ihan kunnollista. Neuleen purkaminen oli työlästä ja melko pölyävää hommaa, mutta lopputuloksena oli kasa erisuuruisia sisältä purkautuvia keriä. En punninnut niitä, mutta langan pitäisi riittää yhteen pikkupuseroon.

Uusimmassa Modassa 3/2007 oli muuan malli (17), jota olin katsellut usein. Pusero oli yksinkertainen, sileäneuleinen malli, jossa kivana yksityiskohtana ainaoikein-kauluksen solmitut päät. Lisäsin etukappaleeseen pitsineuleen SK:n maaliskuun numeron kansikuvaneuleesta sekä hihoihin ja puseron helmaan ainaoikein-reunukset. Neuloin koko systeemin pyöröneuleena (ilman saumoja!) ja puserosta tuli ihan passeli.

Lisäksi olen saanut valmiiksi edellisessä postauksessa mainitsemani Novitan pitsijakun, mutta se taitaa mennä jollekulle onnelliselle lahjaksi, minun ryntäilläni se näyttää vähän kummalliselta.

Nyt pitäisi ruveta kirjoittamaan jo myöhässä olevaa esseetä, mutta olen jollain ihmeellä onnistunut kadottamaan tehtävänantopaperit. Juurihan se oli viime viikolla tuossa pöydällä kasan keskivaiheilla. Onneksi muistan jotenkuten ulkoa, mitä siinä luki, ei ole dementia vielä iskenyt.

Koukku persauksissa

2007-04-05T07:55:00.000+03:00

Olen istunut tässä koneella ja takapuoli, varsinkin oikeanpuolinen pakara on välillä puuduksissa. Siitä tuli mieleeni eräs tapaus.

Olin jättänyt virkkaukseni nojatuolille ja tietysti koukku pystyssä kerän keskellä. Ja tietysti istuin päälle. Mutta juuri kun olin asettamassa ahteriani tuolin syliin, mielessäni välähti kuva kerästä ja siinä törröttävästä koukusta. Liike pysähtyi,mutta reaktionopeus ei ollut riittävä. Pari senttiä puuttui ja se oli juuri se matka, jonka virkkuukoukku oli kerennyt tunkeutua pakaraani.

Mutta onneakin oli matkassa. Koukku oli pieni teräskoukku, muistaakseni 1,5 mm ja se lähti kiskaisemalla pois. Haava oli pieni eikä verta tullut kuin nimeksi. Isomman koukun mukana olisi voinut tulla mukana vähän tavaraakin. Ja jos olisin istunut koko painollani ja siitä olisi varmaan tullut lääkäri- , ellei peräti sairaalareissu, kun koukku olisi kalahtanut reisiluuhun.

Mitä tästä opimme? Tuskin mitään, niin kauan kuin pakaraa pakotti, muistin katsoa mihin istun. Useita läheltä piti -tilanteita on ollut aina silloin tällöin.

Onko kukaan tehnyt mitään Lidlin virkkauslangasta (400 g:n kerä, metalliefekti)?
Minä olen virkkaillut tällaista:

Ohje on Novitan kesä 2006 -numerosta ja lanka on luonnonvalkeaa merseroitua puuvillaa, jossa on kullanvärinen efektilanka. Koukku on 2 mm enkä jätä virkkuutyötä tuolille.

APRILLIA APRILLIA

2007-04-01T18:21:00.000+03:00

... mutta ei kukaan mennyt lankaan. Fiksua porukkaa, Julkaisin kommenttinne vasta nyt, ettei pilani olisi mennyt totaalisesti mönkään.,

Soittelin velipojalleni n. 500 km päähän ja kyselin tulisiko se avaamaan oven. Ei onnistunut, kun ei ollut kotona. Rakastan näitä käytännön piloja. Kerran poikani teippasi vessan bideesuihkun auki asentoon ja seuraava hanan aukaisija olisi saanut vedet silmilleen. Mutta se unohti ja menikin itse seuraavaksi vessaan....

Lankaa ja lehtiä kaikille

2007-04-01T13:42:00.000+03:00

ilmaiseksi. Annan kaikki neulelehteni, -kirjani, puikot ja langat pois. Olen totaalisen kyllästynyt neulomiseen ja virkkaamiseen, joten en halua omistaa enää mitään, joka muistuttaisi niistä. Maksan jopa postimaksut tai tuon perille niille, jotka haluavat jotakin. Pistän kaikki langat, lehdet ja puikot kasaan ja jaan ne tasan kaikille, jotka ilmoittavat niitä haluavansa tänä sunnuntai- iltana

klo 18.00 mennessä

Huomenna laitan kaikki postiin. Lähetä sähköpostiosoitteesi tai muu yhteystieto sähköpostiini erjasplace at hotmail piste com tai kommentteihin, niin ilmoitan mitä kukin saa. Toivomuksia voi toki esittää.

Ei muka kerkiä..

2007-03-17T15:58:00.000+02:00

päivittämään. Kuten ei neulomaankaan. Mutta olen saanut uusia tilaajia! Kannatti vissiin vaihtaa blogin nimeä tylsästä Erjasta hohdokkaammaksi Adalmiinan helmeksi. Tervetuloa vaan uudet lukijat. Toivon.että viihdytte.

Kesällä olen lähdössä 10 viikoksi pohjoissuomalaiseen pieneen merenrantakaupunkiin (lue: Kemiin) työharjoitteluun ja tarvitsisin asunnon. Jos jollakin on siellä tiedossa kalustettu huone tai vastaava, voisi vinkata. Sähköpostiosoite on erjasplace at hotmail piste com.

Adalmiinan helmi

2007-02-25T16:24:00.000+02:00

Adalmiinan helmi on suomalainen kansansatu ja minun suosikkini silloin, kun vielä satuja luin. Satu löytyy Sakari Topeliuksen kirjasta Lukemisia lapsille ja netissä se on näköispainoksena (pdf-tiedosto). Satu alkaa sivulta 46. Nyt se saa kunnian olla blogini otsikkona.

Entisen Erja's -nimen valitsin aikoinaan, kun ajattelin, että jakaisin omimpia ajatuksiani myös englanniksi. Mutta en ole jaksanut paneutua käännöspuuhiin. Joten suomalainen nimi suomalaiselle blogille.

Pakkasten paukkuessa

2007-02-21T08:39:00.000+02:00

Eipä ole joutanut tännekään kirjoittelemaan pitkään aikaan. Neulottuakin on tullut yllättävän vähän. Vaikka yhden viikon reissasin kahden kaupungin väliä päivittäin junalla, en edes ottanut neuletta mukaan. Toki olen saanut jotakin valmistakin aikaan.

Nurkissa on pyörinyt nelisen sataa grammaa valkoista akryylilankaa vuosikausia. Uh, ei minun väri eikä varsinkaan materiaali. Olen aina silloin tällöin yritellyt siitä jotain väsätä ja lankakin likaantunut ja nuhjaantunut. Nyt sitten ex tempore virkkasin tällaisen: (sorry kuvan huono laatu).

Ohje löytyy DROPSilta ja minun tekeleeni on tietenkin valkoinen. Lanka riitti 210 cm leveään ja 90 cm korkeaan huiviin. Saattaa vaikka kesällä pitääkin. Huivi piti pestä, koska lanka oli likaantunut ja valkoisessa näkyi ikäviä likaraitoja. Lienee tuttua valkoisesta paljon neuloville ja virkkaaville.

Muutakin on tullut väkerrettyä mm. näitä, toinen jo melkein valmis,lankana Regia stretch, tummanruskea,jossa on 70 % villaa, sekä puikot 3 mm. Ja sopiva hamekin, ruskea, kuinkas muuten. Pitää vaan odotella kesättä ja lämpimämpiä säitä.

Ja kun oikein muistellaan, niin tämmöisenkin olen neulonut: Ohje löytyy samaiselta DROPSilta, kuin tuo huivikin. Tämä pitää vain kuvitella tummankullanruskeaksi. Lanka on karkeata täysvillaista,ilman vyötettä Huuto.netistä huudettua, ja lämmitin on neulottu 5,5 mm puikoilla. Pompuloita en tehnyt, ne kuuluvat jollekin muulle kuin minulle. Korvasin ne isolla hakaneulalla.

Lisäksi puikoilta löytyy tummanruskea pitsipalmikkojakku.

Miksikähän teen vain tummanruskeata. ostin ruskeat Lee Cooperin housutkin. Onko ruskea mulle sama kuin toisille musta. Minä en nimittäin mustaa päälleni pistä. Musta ei ole mikään väri ja se saa näyttämään minut kalpealta.

Nyt olisi omakuvakin laittaa tuonne profiiliin, kun sain cd:llisen kuvia pois lainasta. Mutta se joskus toiste.

Uusi vuosi

2007-01-08T10:29:00.000+02:00

Vuoden alussa tehdään kaikenlaisia lupauksia: laihdutan, lopetan tupakanpolton, aloitan uuden harrastuksen yms yms. Minä olen joka vuosi luvannut samaa: en tee mitään turhia lupauksia. Enpä ole siis lupaillut mitään vuosikausiin.

Vuoden alussa aloitetaan myös kaikkea uutta: tänä vuonna minä vihdoinkin aloitan ... sen ja sen harrastuksen (kun kaikki muutkin). Neulebloggaajatkin näkyvät aloittelevan kaikenlaista: lankalaihista, project spectrumia, SNY:tä ynnä muuta. Minä olen kai vähän epäsosiaalinen, kun en mihinkään rinkiin lähde mukaan, vaikka ne ovat kyllä houkuttelevia ja seurailen niiden edistymistä vähän sivummalta. Kyyninen ja varovainenkin olen uusien asioiden suhteen. Tykkään tehdä asioita oman mieleni mukaan ja jos se ei jotakuta miellytä niin kertokoon. Varjelen myös tarkkaan yksityisyyttäni, enkä edes mielelläni päästä vieraita ihmisiä kotiini. Hymistelystä ja olalle taputtelusta ja "kaikki hyvin" -asenteesta en piittaa, kun paljon parempi olisi sanoa suoraan mitä ajattelee. Osittain tästäkin syystä en lähde mihinkään rinkiin mukaan enkä osallistu meemeihin.

"Meemi tarkoittaa osapuilleen kulttuuripiirrettä, ideaa, joka siirtyy kantajalta toiselle jäljittelyn tai muun ei-geneettisen transmission kautta."(Matti Kamppinen: Meemit, aika ja ikuisuus (pdf)) Onko tämä tietoyhteiskunnan mukanaan tuoma, mielestäni ei-toivottava, meemeilijöiden tietoja mukanaan kantava uusi eliölaji, joka leviää nopeasti verkossa maailman laidasta laitaan. Jos kertoo jotakin itsestään meemissä, on se heti julkista tietoa, kenen tahansa luettavissa ja levitettävissä. Kiinnittävätkö meemit huomiota tiettyihin, elinpiirissään pinnalla oleviin asioihin ja samansuuntaistavat ajattelua, levittäytyvät ja saavat aikaan samansuuntaista käyttäytymistä? Karmeimmissa kuvitelmissa tämä johtaisi ... hmmm ... mihin se voisikaan johtaa?!. Tässä olisi sohvafilosofin mietteitä tajunnanvirtatekniikalla tuotettuna. Tästä kyynisyydestä ja varovaisuudesta varmaan johtuu, että joskus minun elämäni on melko tylsää, kun en uskalla yrittää mitään uutta ja repäisevää. Ja tällaisia höpötyksiä pitää suoltaa.

Niin, tämähän on neuleblogi ja onhan sitä tullut neulottuakin. Seiskaveikat ovat hyppineet puikoille ja ovat silmukoitumassa vadelmanpunaisena (hups taitaakin olla Jussia, mutta periaatteessa sama lanka) Havuksi Adelheidia mukaillen, luonnonvalkoisena hihahuiviksi ilman hihoja (Moda 1/2007, malli 22) sekä ruskeana klassiseksi palmikkoneulejakuksi (Moda 1/2007, 66). Siinäpä sitä taas tekemistä, ettei joutuisi opiskelemaan ja tenttiin lukemaan. Jotain valmistakin tuli tehtyä: rusk-valkeasta Hip-Hopista tuli sellainen silmukkalenkkihuivi, vähän kuin talvi-Novitassa, mutta toteutus oli vähän erilainen. Suhtkoht ok, saattaisi sen vaikka ihmisten ilmoille kaulaansa kietaista. Samasta langasta tuli jonkinlainen virkattu kapealierinen hattu, jotain kukkahörselöä pitäisi vielä kevennykseksi laittaa. Sen näköinen pääkappale siitä tuli, jotta saattaa joku pösilö (minäkö?) se päässään jopa ulos mennä. Tämä kaikki tuli tehtyä vain siksi, kun olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä.

Kaikesta huolimatta

PAREMPAA ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Muutoksia

2006-12-27T13:38:00.000+02:00

Tässä vähän tuota ulkoasua muuttelin. Ei muuta.

Mukavaa loppuvuotta

Kaikille tasapuolisesti

2006-12-23T12:24:00.000+02:00

Kaikille oikein rauhallista joulunaikaa!

Lahjat postiin

2006-12-16T19:37:00.000+02:00

Edellisessä postauksessani taisin paljastaa, etten ole mikään jouluhössöttäjä. Mikä pitää paikkansa ja toisaalta ei pidä. Olen joskus liikaa yrittänyt etsiä sitä oikeaa joulutunnelmaa, mutta muutaman kerran pettyneenä luopunut toivosta. Realistina teen vain sen mikä on pakko, jotta voi sanoa joulua laittaneensa. Mutta jotakin pientä tavoitin tunnelmasta, kun pakkasin postipakettia, johon meni kummitytölleni neuloma liivi sekä vähän suklaata. Ja sama tunnelma oli ihan hilkulla, kun kirjoittelin joulukortteja niille kahdelletoista, joilta kortin myös saan.

Liivi löytyi SK:n Parhaat neuleet -lehdestä, malli numero 63. Sirdarin punaista Denim Chunkya ei lankakaupasta löytynyt, Funnya kyllä, joten vadelmanpunainen Jussi kaksinkertaisena sai sen korvata. Valmista tuli nopeasti paksuilla kuutosen puikoilla. Sen verran muunsin mallia, että neuloin Funnysta reunuksen myös liivin helmaan, joka olisi muuten rullautunut. Toivottavasti liivi on mieluinen.

Keittiön kaapit on jo vuosia pitänyt siivota ja ajattelin tehdä sen ennen joulua, vähän joka päivänä, ettei tunnu joulusiivoukselta. Enimmäkseen kaapeissani ja varastoissani on sisäkkäin pakattuja tyhjiä laatikoita: postipaketteja, suklaa-, hajuvesi- ym.rasioita, kodinkoneiden pakkauksia, lahjakasseja sekä myös pakettien käärenaruja ja pehmikkeitä. Koskaanhan ei voi tietää, milloin jotain rasiaa tai laatikkoa tarvitsee, vai mitä. Niin, siivoilin hyllyt, mutta mitään en pois heittänyt, paitsi tyhjät suklaarasiat. Kuka niitä nyt tarvitsisi! Jostain syystä olen säilyttänyt myös muropaketeista kymmenkunta vuotta sitten saamiani muovilusikoita (kymmenkunta), ne meni myös roskiin. Komeroissani näyttäisi jopa olevan tilaa, joten voisin tiivistää tavaroita ja vaikka luopua yhdestä seinäkaapista ja saisin lisätilaa keittiöön.

Ensi viikko on sitten aikaa hankkia vähän piparintuoksua.

Kaamosmasennustako

2006-12-02T12:08:00.000+02:00

Lieköhän se kaamosmasennusta, kun ei oikein saa mitään aikaiseksi. Sitä vaan istuu ja möllöttää, ja vielä ihmettelee kun ei mitään saa aikaiseksi. Perjantaina rupesi kovasti tekemään mieli dekkaria, kun kirjakaupan mainoslehtisessä oli Rendellin, Leonin ja Jamesin uusien kirjojen mainos. Siitä vaan kauppamatkalla kirjastoon, mutta ei niitä tietenkään vapaana ollut. Mutta Sandra Brownin Henkuvat tunteet lähti mukaan. Brownin dekkareissa on kyllä liikaa romantiikkaa tms., mutta kelpaa paremman puutteessa. Nostiko mielialaani, no ei itse dekkari, mutta muuten jaksaa taas luetella tekemättömiä töitä.

Neuletapaamisessa keskivikkona tapasin ihania, luovia kädentaitojen osaajia. Muoriska, Kaisa ja Pia: oli mukava tutustua teihin. Näemme varmasti uudestaan tammikuussa.

Jotakin valmistakin on tullut. Pari tuttavaani paleli kovasti vetoisessa toimistossaan, joten tekaisin heille parit kämmekkäät vadelmanpuinaisesta Jussista ja Jämsän Huopatehtaan myyränruskeasta sukkalangasta. Malli oli ihan oma, samalla mallilla olen olen tehnyt kämmekkäät joskus itsellenikin. Sain palkaksi lankaa. Niistä pikkusukista, joistaa joskus aikaisemmin mainitsin, palkkioksi tuli uusi sähkökynttelikkö. Vaihdantataloutta siis.

Yksi uusi huivikin tuli tehtyä. Hjertegarnin ruskeasta Nice-tikapuulangasta tuli sileäneuleinen kolmiohuivi hapsuineen. Tein sen tyttökaverilleni, mutta saa nähdä huoliiko. Lanka ei ole ihan mukavinta neulottavaa, enkä saanut mieleistäni.

Sanovat, että olis joulu taas tulossa. Minä en ole jouluihminen, enkä osallistu koko hässäkkään, mitä nyt kuusi ja kinkku. Ja onhan mulla uusi kynttelikkö. Ja taitaa olla joulutähti ikkunaan ja seppele. Piparitaikinan aion tehdä ja kenties pipareitakin. Mutta muuten en hössötä, mitä nyt kummitytölle jotain ja kortteja pitää ainakin tusina laittaa. Ja ikkunatkin vois jo pestä, mutta suursiivous... uh ei. Saas nähdä.

Ristipistokirja vielä myymättä

2006-11-28T11:01:00.000+02:00

Eipä ole ristipistokirja mennyt kaupaksi. Otan sen mukaan rovaniemeläisten neuletapaamiseen mukaan. Jos kukaan ei sitä siellä osta/vaihda, niin kympillä lähtee. Sähköpostia voi lähetellä: erjasplace at hotmail piste com. Siitä on tietoa postauksessani 12.10.2006.

Sukuperimmee pukkoo pintaa

2006-11-05T13:56:00.000+02:00

Nyt rupes kuulkoo pukkoomaan tuota savommuan kieltä ulospäen. Oon tuossa par päevee ollunna käätäntöö harjottelemassa nuitten opiskeluitten takia ja niistä kirjottelu on suanu kirjakielkiintiön tääteen. Nyt pittää suaha sannoo jottaen ihan omalla murteella. Mutta en sano iäneen, tuo pentu ee tykkee kumminä alan oekeen huastammaan.

Uutisvuojossa sanovat eelen jotta savon murre ee oo saeraus. Siinoli par suomenruotsalaesta mukana ja nekös sae aekamoesta ryttyytystä. Anteeks vuan, kaekki älleet hurrit, se miäritelmä teestä pit aeka hyvin paekkasa. Pittää sitä jonnii verran kuitennii ommiisa puolta pittee. No toellaan, jokkaine suap olla mittee mieltä tahasa ja huastoo mittee haluvvaa. kuha ee keettään lookkoo. Mulla taetaa kyllä itelläin olla jottii ylypeyven ja huumorintajuttomuuven synnit syntilistalla jonnii netissä tekemänj syntitestin mukkaan.

Nuita neeleetä en oo tässä piässy paljo tekemmään. Uuvet mallit ja kaekki semmoset pyörii piässä eekä oekeen vanahoja jaksas lopettoo kun tekis jo miel alakoo uutta tekemmään. Ostin joskus par viikkoo sitte kymmenisen kerree Seehtemmee Veljestä, kun tarjooksessa ol kymmenen kerree aa kaks yheksänkymmentä. Niiton kuus tummoo ruskeeta ja neljä vaaleempoo. Suattas niistä tulla vaekka villatakki ja tuosta vaaleemmasta vaekka polero. Ja ne vanahemmattii langat oottaa puikoelle piäsyä. On se hyvä jotta immeesellä on kiireetä, ee piäse jooten olemmaan. Aenakkii piässä pyörii koko aejan tekkeellä olevat ja tekemättömät hommat.

Kohta alakkaa tuas kirjakiel maettoo ja piäsen jatkammaan oppimispäeväkirjoo, taekka joovun pikemminnii.

Se piäkallopipo ee taennu tuolle pennulle kelevata, jäe etteesen hyllyn piälle. Vuor siihen pitäs laettoo, jottee alakiänteen saama näkys niin selevästi. No mittee tästä opimme: samat mokat tehhään aena uuvestaan elikkä myö ee opita.

Tiijän jotta savon kielen lukeminen ja ymmärtäminen on vaekeeta, mulle itellennii. Jos lukija on piässy tänne asti iliman nuamanviäntöjä ja vielä jottai tajunnutki, niin onnittelen: sulla on aeka luja luonne. Jos jottai jäe epäseleväks tae muuten ilimeni sekavvuuskohtaaksia, en ota siitä vastuuta.

Käpyhattu

2006-11-01T09:10:00.000+02:00

Teinpähän oikean käpyhatun. Tummanruskeasta ohuesta villalangasta, jota jäi neulomastani sliparista (Nagano, Gjesdal), syntyi Kevät-huivin (á la Ziina) mallikuviolla käpyä muistuttava pipontekele. Pipo on pingottamatta, mutta paremmalta se saattaa näyttää ilman tuota toimenpidettä, luulisin. 150 silmukkaa ja 15 mallikertaa kolmosen pyöröillä, päälaella sileää ja sädekavennukset, sopivan ohut pyöräilykypärän alle. Tosin pyöräilysäät on tältä syksyltä ohi, täällä Lapissa on jo täysi talvi, ainakin lämpötilan puolesta.

Toinenkin pipo on valmistunut. Pääkallopipo (malli: Hello Yarn: We Call Them Pirates) syntyi mustasta ja valkeasta Novitan Nallesta. Lankaa olisi vielä saman sarjan tumppuhinkin (Pirate Mittens) .Pipo on pingotettu, vielä puuttuu mahdollinen vuoritus. Jos vaikka tuo jälkeläinen huolisi, muuten menee vähän nuoremmille kummi- tai veljenpojalle. Kirjoneule vähän alussa tökki, mutta lopputulos oli ihan siisti. Aikaisemmin yritin jotain kirjoneuletta villapaidaksi, mutta lankajuoksut jäivät kamalan löysiksi, vaikka muuten neulon tiukkaa.

Tekaisin myös pikkusukkaset valmiiksi, lankana punainen Nalle Colori, mallina perussukka, joka on iskostunut jossain kehitysvaiheessa takaraivoon. Tavallisen sukan neulominen on muuten äärimmäisen t y l s ä ä.

Suuri neulonta- ja ompelukirja meni kaupaksi, vielä olisi ristipistokirja. Harmi, ettei minulla ole kameraa, kuvat voisivat kertoa paljon kirjan sisällöstä. Toivottavasti joku ristipistoista enemmän kuin minä innostunut haluaa kirjan. Lähtisi kympillä, postikuluineen.

Myytävät kirjat

2006-10-23T19:14:00.000+03:00

...eivät taida tehdä kauppaansa. Edellisessä postauksessani oli siis Suuri ompelu- ja neulontakirja ja Four Seasons in Cross Stich -ristipistokirja, joista haluan luopua melkein mihin hintaan tahansa. Sen verran kun sais, että jää vähän jotain käteen kun postiin pistää. Mutta odotellaan kuun loppuun asti. ("Elä sinä tyttö jonninjoutavvoo hättäele!")

Blogini oli liitetty neulebloggaajien rinkiin ja entinen oli sieltä hävitetty. Kiitos Ziina. vai kuka lienetkin, oma-aloitteellissuudesta. Lähettäisin sulle kukan, mutta periaatteesta en anna tuntemattomille lahjoja, joten kiitos saanee riittää. Kiirettä (muka!) tuntuu pitävän, kun pitäisi opiskella, mutta koko ajan keksin jotain muuta tekemistä; pitäisi myös neuloa, harrastaa muuta, hoitaa kotia, päivittää blogia ym...ym... Onko kellekään tuttua? Vanha koira ei näköjään opi uusia temppuja, kuten organisoimaan ajankäyttönsä prioriteettien mukaan, eikä näpertelemään toisarvoisten asioiden parissa.

Lupasin neuloa äkkiä, heti, pikaisesti ystäväni P:n alle 1-vuotiaalle pojantyttärelle sukat piakkoin lähtevään ulkomaanpakettiin. Sitten huomasin myös, että neulojalla ei ole ohutta pipoa, joka sopii pyöräilykypärän alle. Siinäpä pientä virkinettä iltapuhteiksi. Ja lauantaina on tentti, johon pitäisi lukemisen lisäksi referoida nelisataa sivuinen kirja. Ja kasvuvaiheessa oleva jälkeläinen vaatii ruokaa kaksi kertaa päivässä, siis koulupäivän jälkeen, ja puhtaita vaatteita. Onneksi jälkikasvu on osoittanut tulevansa mainiosti toimeen ilman minun panostani ruuanlaittoon ja pyykinpesuun. (Kunhan jääkaappi on täynnä!)

Turhaan minä tässä valitan, onhan aina huominen. Tänään voin ottaa vielä vähän rennommin.

Yhtä sun toista

2006-10-12T18:35:00.000+03:00

Olen lopettanut entisen ja aloittanut uuden. Tämän blogin Minä on identiteetiltään sama kuin Erja's Place -blogissa. Siellä ei linkittäminen meinannut onnistua, muttei se taida vielä onnistua täällä Bloggerissakaan. Missähän vika, minullahan on tietokoneen ajokortti ja tutkinto englannin kielessä....jaa, että sittenkin minussa....oliskohan.....nojaa...*hieroo nolona nenäänsä*.

Huumorintajustani vähän, ettei kellekään jää epäselväksi. Lasken härskiäkin leikkiä itseni kustannuksella. Sellaiset, joiden itsetunnon tiedän kestävän moisen, saavat myös osansa. En kuitenkaan ole mikään rääväsuinen akka vaan oikeastaan melko ujo ja pidättyväinen, varsinkin seurassa, jossa on toisen sukupuolen edustajia. (minä olen siis nainen). Toisekseen olen myös analyyttinen, joten kaikessa on katsottava myös nurja puoli ja varsinkin solmukohdat. Joskus saatan myös vähän aukaista niitä solmuja. Ja neuleista puhuttaessa reikähän siihen tulee ja saattaa lähteä purkautumaankin.

Jotakin on tullut tehtyäkin. Eilen sain melkein sivun tekstiä aikaiseksi. Opiskeluhommia. On se vaan kumma. Tällaista tekstiä suoltaa ihan solkenaan, mutta jos pitäisi asiallista ja järkevää tekstiä kirjoittaa, niin jo yhden lauseen vääntämiseen tarvitaan kuppi kahvia ja puolikas tupakkaa. Materiaalista ei kyllä ole puutetta, mutta toinen aivopuoliskoni on helisemässä, kun pitäisi saada järkevää tekstiä paperille. Toinen aivopuolisko tekee sitten mitä lystää, ehkä se vaan lepää... ZZZZ.

Neulottukin on. Entisessä blogissani kerroin huutamastani lankakasasta, joka ei tahtonut muotoutua juuri miksikään. Kasassa oli siis 750 g tummanruskeaa ja 850 g kullanruskeaa vyötteetöntä ja karheaa, paksuhkoa villalankaa. Koetilkku huopui ja pehmeni hivenen villapesussa (á la Upo aurinkoinen vm 1987), muttei juuri kutistunut. Tummanruskea on päätynyt tavisjoustinpipoksi pojalleni (joka on pari vuotta nuorempi kuin pesukoneeni) ja Keväthuiviksi talven viimoihin (kiitos Ziina, mallista!). Kullanruskeasta olen lähes 100%:sti päättänyt tehdä pitkän/lyhyen palmikko- ja/tai pitsikuvioisen takin/jakun/boleron. Pientä hiomista vielä, esim. valmis ohje tai oma viritys. Mallikirjoja ja neulelehtiä kyllä olisi.

Yksi mallikirja Suuri neulonta- ja ompelukirja (2003, WSOY) olisi joutilaana. Jos joku sen haluaa voisin sen myydä pois pölyttymästä. Kirjassa on 254 värikästä sivua ja se sisältää "kaiken mitä haluat tietää neulonnasta, virkkauksesta, kirjonnasta, tilkku- ja kanavatöistä, solmituista ja virkatuista matoista ja ryijyistä" (takakannen mukaan). Ihan hyvä kirja, varsinkin vähemmän käsitöitä tehneelle. Suomalaisessa ovh oli jotain 45,- (loppuunmyyty).

Jos kiinnostaa, voi jättää tarjouksen kommentteihin tai s-postiin erjasplace at hotmail piste com. Otan tarjouksia vastaan tämän kuun loppuun saakka. Hyväksytty hinta sisältää myös postikulut. Kun rahat tilille kilahtaa niin kirja postiin vilahtaa.

Ja vielä onhan tuolla yksi ristipistokirjakin: Jane Netley Mayhew ja Nicki Wheeler: Four Seasons in Cross Stich (2000). Kirjassa on 128 sivua ja 24 ristipistomallia variaatioineen eri vuodenajoilta, upeita, mutta suuritöisiä tällaiselle ei - juuri - koskaan - ristipistoilleelle. En löytänyt hintaa enää, mutta saman tekijän saman kokoisen kirjan hinta Suomalaisessa oli 24,90. Samat ehdot kuin tuossa edellisessäkin. Kiinnostaako, ainakin kirjassa on ihania kuvia.

No niin, minäkin

2006-10-08T14:41:00.000+03:00

Aloittelen tätä blogin pitoa täällä Bloggerissa. Lisää pitäisi tulla lähiaikoina, mutta sitä odotellessa voitte elää ihan normaalisti.