Omasta päästä

Kaikissa tekemissäni neuleissa ja virkkuuksissa on jotakin omasta päästäni, kirjaimellisesti. Varsinkin kun olen antanut hiusteni kasvaa pitkiksi. Huomaan aina neulovani tai virkkaavani omia tummia (toisesta päästä jo harmaita) hiuksiani mukaan. Kummasti tippuvat päästä ja sotkeentuvat silmukoihin mukaan. Niitä on hankala repiä pois jälkeenpäin.

Mutta onhan se romanttista, kutoa armaansa villapaitaan omia hiuksiaan. Jos nyt ikäneidolla sellainen olisi.

Lieneekö muilla samalaisia kokemuksia? Vai onkohan joku silmukoinut jotain eksoottisempaa...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Mä oon kanssa huomannu hiuksia siellä täällä virkattuna ja kudottuna sekä myös sen että niitä on hankala saada pois. Muuta ylimääräsitä en (kissan- ja koirankarvojen lisäksi) ole tainnu käsitöistä löytää.
Anonyymi sanoi…
Pitkät hiukset ovat kyllä tuossa suhteessa ärsyttävät. Niiden lisäksi olen saanut nyppiä pois kissan ja koiran karvoja, vaikka kumpaakaan meillä ei ole (mutta appivanhemmilla on molemmat).
santra sanoi…
Minäkin huomaan välillä neulovani hiuksia langan mukana. Ne tosin eivät ole omiani vaan tyttären. Hänellä hiukset ulottuvat tällä hetkellä vähän vyötärön alapuolelle. Hän pakotti leikkaamaan ne lyhyemmäksi, kun häntä ärsytti istua aina niiden päälle. ;)
iikka sanoi…
miunkin neuleissa on aina hiuksia, ei ne tummat hiukset tummassa niin haittaa, mutta vaaleissa pinnoissa inhottavia. Ja sitten meillä käy leasing-koira kylässä, jolla on pitkä valkea turkki, ne sitten taas ovat tummissa neuleissa:D
Limeadine sanoi…
Sama täällä, vaaleanruskeita hiuksiani neulon jatkuvasti sekaan! Onneksi useimmiten ne huomaa helposti ja ottaa jo neuloessa pois. Jälkeenpäin onkin hankalaa, kun ne katkeilee, kun yrittää vetää pois.
Anonyymi sanoi…
Täällä kans yks kohtalotoveri! :)
Anonyymi sanoi…
Minulla on tapana,tai siis oli kun oli pitkät hiukset, kutoa jokaiseeen työhöni oma hius mukaan. Se oli ikäänkuin allekirjoitus tai puumerkki. Pidin sitä tavaramerkkinäni.