Joulu se tulla jollottaa,
makkara kakkara kainalossa,
siankinkku sieraimessa,
lampaanlapa käessä.
Semmonen joululoru muistui mieleeni , olen kuullut sen varmaan joskus lapsena. Joululahjoja on tassä kiireellä suunniteltu ja neulottukin.
Kummityttöni halusi hupparin ja piirsi millainen sen pitää olla. Onneksi hän myös selitti, sillä kuvasta ei olisi selkoa saanut. Hän siis halusi pitkän hupparin, jossa on tasku ja pienet hihat ja erikseet sitten pitkät rannekkeet sekä säärystimet. Epätoivoisen mallinetsinnän jälkeen päätin kokeilla, miten onnistun ilman mallia. Langan etsiminenkin teetti töitä. Novitan lankakartasta kummitettavani osoitteli jotain turkoosia Jengaa, mutta en löytänyt sitä enää mistään tältä paikkakunnalta, joten päädyin turkoosisävyiseen Moniraitaan. Vähän räikeä väri on minun makuuni, mutta mennee 9-vuotiaalle.
Huppari alkaa olla hupun yläreunassa, helmasta pyörönä neulottu ja hihasilmukat lisätty ja kavennettu raglanina, joten siihen jää pienet näpsäkät hihat, joihin tuleen vielä 4o4n- joustin, kuten helmaan ja hupun reunaan. Silmukkamääriä katselin vähän muista malleista, mutta muuten olen neulonut ja purkanut ja neulonut uudestaan. Tekele ei ole ensimmäinen oma sävellykseni, mutta en ole ennen tehnyt jonkun toisen suunnitelman mukaan.
Toinen lahjaneule on pääkallopipo kummityttöni veljelle, mustasta ja valkeasta Nallesta. Sekin alkaa olla viimeisessä pääakallo- mallikerrassa, joten lahjat saattavat jopa keretä jouluksi perille Itä-Suomeen.
Jotain muutakin on tullut kilkutettua. Novitan syksyn seiskaveikkaliitteessä olleet palmikkobaskeri ja lapaset, jotka neuloin itselleni luonnonvalkoisesta seiskaveikasta , ovat tulleet vastaan monesti täällä blogistaniassa sekä myös kadulla. Kaulahuivinkin ajattelin tehdä samalla mallilla, mutta neuloinkin sitten kaulanlämmittimen DROPSin mallilla:
Luonnonvalkeasta seiskaveikasta se tuli vähän lepsu, ainakin pingotuksen jälkeen, mutta pysyy hyvin kauluksen alla. Ruusun virkkasin oman ohjeeni mukaan ja se on vähän pienempi kuin kuvassa. DROPsin ohje löytyy täältä.
Vuosikausien tauon jälkeen tein myös vauvaneuleita. Tyttöystäväni oli tulossa mummiksi ja tulevalle lapsenlapselle piti saada perinteinen nuttu ja housut. Ystävättäreni ei kuitenkaan osaa neuloa muuta kuin sukan ilman kantapäätä, joten hän pyysi minua apuun. Käsityölehdistäni hän löysi mallin, jonka hän kelpuutti eikä ollut liian söpö. Novitan (nyk. Modan) lehdessä vm. 2000 oli takki ja haalarihousut, jossa toinen puoli raidallinen ja toinen puoli yksivärinen. Mallin puku oli Floricaa, mutta sitä ei tähän hätään löytynyt, joten päädyimme Wooliin. Toinen puoli tuli beigeksi ja toinen beige-luonnonvalkearaitaiseksi. Lisäksi neuloin yhden raidallisen ja yhden valkoisen sukan. Puvusta tuli minunkin mielestäni ihan tyylikäs.
Paljon sitä onkin tullut parissa kuukaudessa neulotuksi. Nyt pitää alkaa keskittyä taas opiskeluun, jotta joskus vaikka valmistuisikin.
makkara kakkara kainalossa,
siankinkku sieraimessa,
lampaanlapa käessä.
Semmonen joululoru muistui mieleeni , olen kuullut sen varmaan joskus lapsena. Joululahjoja on tassä kiireellä suunniteltu ja neulottukin.
Kummityttöni halusi hupparin ja piirsi millainen sen pitää olla. Onneksi hän myös selitti, sillä kuvasta ei olisi selkoa saanut. Hän siis halusi pitkän hupparin, jossa on tasku ja pienet hihat ja erikseet sitten pitkät rannekkeet sekä säärystimet. Epätoivoisen mallinetsinnän jälkeen päätin kokeilla, miten onnistun ilman mallia. Langan etsiminenkin teetti töitä. Novitan lankakartasta kummitettavani osoitteli jotain turkoosia Jengaa, mutta en löytänyt sitä enää mistään tältä paikkakunnalta, joten päädyin turkoosisävyiseen Moniraitaan. Vähän räikeä väri on minun makuuni, mutta mennee 9-vuotiaalle.
Huppari alkaa olla hupun yläreunassa, helmasta pyörönä neulottu ja hihasilmukat lisätty ja kavennettu raglanina, joten siihen jää pienet näpsäkät hihat, joihin tuleen vielä 4o4n- joustin, kuten helmaan ja hupun reunaan. Silmukkamääriä katselin vähän muista malleista, mutta muuten olen neulonut ja purkanut ja neulonut uudestaan. Tekele ei ole ensimmäinen oma sävellykseni, mutta en ole ennen tehnyt jonkun toisen suunnitelman mukaan.
Toinen lahjaneule on pääkallopipo kummityttöni veljelle, mustasta ja valkeasta Nallesta. Sekin alkaa olla viimeisessä pääakallo- mallikerrassa, joten lahjat saattavat jopa keretä jouluksi perille Itä-Suomeen.
Jotain muutakin on tullut kilkutettua. Novitan syksyn seiskaveikkaliitteessä olleet palmikkobaskeri ja lapaset, jotka neuloin itselleni luonnonvalkoisesta seiskaveikasta , ovat tulleet vastaan monesti täällä blogistaniassa sekä myös kadulla. Kaulahuivinkin ajattelin tehdä samalla mallilla, mutta neuloinkin sitten kaulanlämmittimen DROPSin mallilla:
Luonnonvalkeasta seiskaveikasta se tuli vähän lepsu, ainakin pingotuksen jälkeen, mutta pysyy hyvin kauluksen alla. Ruusun virkkasin oman ohjeeni mukaan ja se on vähän pienempi kuin kuvassa. DROPsin ohje löytyy täältä.
Vuosikausien tauon jälkeen tein myös vauvaneuleita. Tyttöystäväni oli tulossa mummiksi ja tulevalle lapsenlapselle piti saada perinteinen nuttu ja housut. Ystävättäreni ei kuitenkaan osaa neuloa muuta kuin sukan ilman kantapäätä, joten hän pyysi minua apuun. Käsityölehdistäni hän löysi mallin, jonka hän kelpuutti eikä ollut liian söpö. Novitan (nyk. Modan) lehdessä vm. 2000 oli takki ja haalarihousut, jossa toinen puoli raidallinen ja toinen puoli yksivärinen. Mallin puku oli Floricaa, mutta sitä ei tähän hätään löytynyt, joten päädyimme Wooliin. Toinen puoli tuli beigeksi ja toinen beige-luonnonvalkearaitaiseksi. Lisäksi neuloin yhden raidallisen ja yhden valkoisen sukan. Puvusta tuli minunkin mielestäni ihan tyylikäs.
Paljon sitä onkin tullut parissa kuukaudessa neulotuksi. Nyt pitää alkaa keskittyä taas opiskeluun, jotta joskus vaikka valmistuisikin.
Kommentit