Kaikkea sitä sattuu...

Kesää on kulunut ja kaikkea on tullut tehtyä, vielä enemmän on jäänyt tekemättä.

Reilu kuukausi on mennyt lappilaisessa merenrantakaupungissa työharjoittelussa. Kaupunkiin en ole ehtinyt tutustua muuten kuin sen verran, että huomasin sen tylsemmäksi kuin kotikaupunkini. Asun erään oppilaitoksen asuntolassa, eikä se ole mitenkään viihtyisyydellä pilattu. Mutta onhan olemassa netti ja neuleet, eikä silloin paljon haittaa ankeat olosuhteet.

Sitten niihin sattumuksiin. Jokunen viikko sitten sain tekstiviestin eräältä vastakkaisen sukupuolen edustajalta, johon olin tutustunut kolmisen vuotta sitten, mutta ei silloin siitä sen enempää tullut. Siinä sitten soittelimme ja viestittelimme ja tapasimmekin pari viikkoa sitten. Mikä lie saanut vannoutuneen vanhanpiian ihan sekaisin, eiköhän sitä puolileikillään jo kaapin paikkaa katseltu ja sormuksen mittoja otettu. Oletteko muuten nähneet keski-ikäisen miehen käyttäytyvän kuin teinipoika? Semmoinen hellyttää paatuneemmankin vanhanpiian. Oisko se nyt menoa...

Mutta ettei totuus unohtuisi.. Neulottu ja virkattukin on ja melkein yhtä paljon purettu ja aloitettu uudestaan. Muuten, riittääköhän yksi 7-veikka tai Nalle-kerä 44 numeron sukkiin. Huh, tämä taitaa olla vakavaa kun alkaa jo tämmösiä miettimään.

Jään tässä odottelemaan ensi viikonloppua ja patikkaretkeä jollekin könkäälle.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Täällä toinen vannoutunut vanhapiika antoi juuri pakit vastaavassa tilanteessa.... Kun ei kipinöi niin ei sitten kipinöi - Onnea teille!
muoriska sanoi…
:D
Sinäkinkö... sitä näemmä on ilmassa myös blogistaniassa ;D