Taas ollaan kotikaupungissa. Ja vanhaan rutiiniin on palattu, tosin sillä erotuksella, että rutiiniin kuuluu nyt myös Mies, jolle täytyy myös aikaa järjestää. Mutta onhan elokuun pimeät illat....
No niin eipäs poiketa asiasta, tämä on neuleblogi. Neulomukset on tosin jääneet vähemmälle, ei yksin Miehen ansiosta. Lopputyötä pitäisi tässä väsäillä, olisi pitänyt jo koko kesä, mutta minne lie aika hurahtanut.
Jotakin on saatu aikaiseksi. Virkkasin kummitytölleni laukun Moda 4/2007 -lehdestä, malli 20 sivulta 29. Lehdessä väreinä olivat roosa, turkoosi ja ruskea, minä tein laukkuni roosasta ja tummanpunaisesta Tennesseestä. Lankaa meni reilu 50 g. Lisäsin kymmenkunta punaista puuhelmeä laukun kukkien koristeeksi ja nauhojen päihin. Kovasti oli kuulemma tykännyt, kun oli sen postista saanut.
Puikoilla on nyt samaisen lehden pitsipuseromalli nro 4 sivulta 13. Teeteen Kamena-langan sijaan käytän Virkki-nimistä puuvillalankaa, joka on väriltään sinapinkeltainen. Miksikähän minä aina sorrun tuohon väriin, joka ei edes sovi minulle?. No se oli tarjouksessa ja tiheyskin on sama kuin Kamenalla, ainakin mallitilkun mukaan. Mallitilkku ei tosin koskaan vastaa lopullista tiheyttä, sehän on nähty. Mutta ainakin vielä mitat vastaavat ohjeen mittoja. Olen vasta takakappaleessa kainaloissa menossa, joten taidan saada puseron valmiiksi vasta ensi kesäksi. Lanka on niin ohutta, ettei siitä ole talvikäyttöön.
Kommunikaatiovälineetkin on uusittu. Kännykkä alkoi pätkimään, eikä puheluista Miehen kanssa kanssa oikein tullut mitään. Hän sitten lahjoitti uuden. Antelias mies. Sitten alkoi läppärini näyttö väreilemään outoja värejä ja katselukulma piti asettaa alle 90 astetta, jotta olisi nähnyt kaiken oikean värisenä. Marssin läppärikauppaan ja ostin uuden, kun oli sopiva peruskone tarjouksessa. Nyt on laajakuva, polttava cd ja dvd:itäkin voi katsella. Kameraa en vielä ostanut, joten tämän blogin lukijat saavat edelleen tyytyä mielikuviin.
No niin eipäs poiketa asiasta, tämä on neuleblogi. Neulomukset on tosin jääneet vähemmälle, ei yksin Miehen ansiosta. Lopputyötä pitäisi tässä väsäillä, olisi pitänyt jo koko kesä, mutta minne lie aika hurahtanut.
Jotakin on saatu aikaiseksi. Virkkasin kummitytölleni laukun Moda 4/2007 -lehdestä, malli 20 sivulta 29. Lehdessä väreinä olivat roosa, turkoosi ja ruskea, minä tein laukkuni roosasta ja tummanpunaisesta Tennesseestä. Lankaa meni reilu 50 g. Lisäsin kymmenkunta punaista puuhelmeä laukun kukkien koristeeksi ja nauhojen päihin. Kovasti oli kuulemma tykännyt, kun oli sen postista saanut.
Puikoilla on nyt samaisen lehden pitsipuseromalli nro 4 sivulta 13. Teeteen Kamena-langan sijaan käytän Virkki-nimistä puuvillalankaa, joka on väriltään sinapinkeltainen. Miksikähän minä aina sorrun tuohon väriin, joka ei edes sovi minulle?. No se oli tarjouksessa ja tiheyskin on sama kuin Kamenalla, ainakin mallitilkun mukaan. Mallitilkku ei tosin koskaan vastaa lopullista tiheyttä, sehän on nähty. Mutta ainakin vielä mitat vastaavat ohjeen mittoja. Olen vasta takakappaleessa kainaloissa menossa, joten taidan saada puseron valmiiksi vasta ensi kesäksi. Lanka on niin ohutta, ettei siitä ole talvikäyttöön.
Kommunikaatiovälineetkin on uusittu. Kännykkä alkoi pätkimään, eikä puheluista Miehen kanssa kanssa oikein tullut mitään. Hän sitten lahjoitti uuden. Antelias mies. Sitten alkoi läppärini näyttö väreilemään outoja värejä ja katselukulma piti asettaa alle 90 astetta, jotta olisi nähnyt kaiken oikean värisenä. Marssin läppärikauppaan ja ostin uuden, kun oli sopiva peruskone tarjouksessa. Nyt on laajakuva, polttava cd ja dvd:itäkin voi katsella. Kameraa en vielä ostanut, joten tämän blogin lukijat saavat edelleen tyytyä mielikuviin.
Kommentit