Olen saanut viimeisen kuukauden aikana monta keskeneräistä työtä valmiiksi ja viimeisteltyäkin. Ihan tuntuu kuin jotain puuttuisi, kun eivät vanhat ikuisuusprojektit ole enää paremman puutteessa esilleotettavissa.
Aloitetaan isommista ja ikuisuusprojekteista. Ensimmäinen UFO, josta tuli FUFO on torkkupeitto. Se on neulottu nelosen pyöröillä siniharmaasta 7 veikasta, jota kului nöttöstä vajaa 1,5 kg. Kokoa peitolle kertyi n. 150 cm x 170 cm. Kolmisen vuotta sitä ähelsin televisiota katsellessa, yhdet pyöröpuikotkin katkesivat jossain vaiheessa. Malli on jostain vanhasta Novitasta, muistaakseni alkuperäinen oli jokin viitta tai sen tapainen. Mallissa on monta erilaista palmikkomallia ja erilaisia muita mallineuleita, reunukset ovat kaksinkertaista helmineuletta. Somasti se lämmitti jalkojani istuessa jo tekovaiheessa, nyt valmiina se lojuu sohvalla käyttövalmiina.
Toinen FUFO on virkattu pitsiliina. Sitäkin on virkattu, purettu ja virkattu. Malli on Kauneimmat käsityöt Virkkuualbumista vuodelta 2004 Ruusuinen juhlaliina. Malli, jolle olisi ohjeen mukaan kertynyt kokoa n. 195 x 200 cm, koostui ruutuvirkatusta ruususeppelekuvioisesta keskusosasta ja kolmesta erillisestä kehyksestä. Minä tein vain keskusosan ja ympärille ensimmäisen kehyksen, koska käyttämäni teeteen Maxi-lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka ja liinasta olisi ohjeen mukaan tullut siitä tehtynä todella iso. Virkkuukoukun koko oli 1,75 mm. Tuunailin vähän tuota mallia, jotta liinasta tulisi neliön muotoinen ja kokoa oli loppujen lopuksi vain n. 140 x 140 cm. Lankaa kului n. 800 g. Ruususeppeleen ympärillä ensimmäinen kehys oli ruudullinen ohjeen mukaan, mutta sen jälkeen virkkasin reunukseen ihan erilaisen pitsin, jonka malli mukaili Novitan Talvi 2006 -lehdestä yhtä pitsitunikan helmaa. Liinan virkuupuuhissa taisi kulua reilut kolme vuotta, enempi vähemmän intensiivisesti.
Pistiliina menee pesuun, koska se on valkoinen ja pyöriskellyt lattialla ja neulekopassa yms. paikoissa ja saanut muutaman kahvitahrankin tjs. Lisäksi työssä oli ihmeellisiä tummia kohtia, jotka läheltä tarkasteltuina paljastuivat virkkuuseen sotkeutuneiksi tummiksi hiuksiksi (katso edellinen postaus). Nyt pitäisi löytää vielä sopiva pöytä tuolle ihanalle liinalleni. Ei sitä voi pitää komerossa katseilta piilossa. Huolisikohan ylioppilaaksi juuri valmistunut kummipoikani tuon lahjaksi.
Muita valmistuneita ovat virkattu ja neulottu liina, Kiri, virkattu vessan matto, oma sähellykseni neulottu ja virkattu pusero sekä kolme virkattua koria.
Virkattu liina ja Kiri ovat tummankeltaista merseroitua puuvillalankaa, jota ostin viime kesänä 400 g kun edullisesti sain. Vyötteet on joutuneet jonnekin, mutta muistaakseni langalla oli suomalainen nimi (mutta sehän ei merkitse mitään). Lanka yritti muotoutua yhdeksi jos toiseksikin sekä puikoilla että koukuilla, mutta viimein n. puolet siitä virkkautui liinaksi (halk. 60 cm), jossa huomasin muutamia virheitä tekovaiheessa (enkä viitsinyt purkaa vaan virkkailin ne piiloon), joten ei-paraatikelpoisena se koristaa nyt vaatimattoman parvekkeeni kulunutta pöytää.
Kiriin pistin menemään loput langat. Huivi tuli tehtyä suhtkoht ohjeen mukaan, paitsi mallikertoja tuli enemmän kuin ohjeen langalla ja vaihdoin puikkoja pari kertaa isompiin, kolmipuolosista nelospuolosiin, jolloin neuletiheys muuttui työn edetessä ja vaikutti huivin ulkonäköön. Tiedä häntä onko lopputulos parempi kuin koko ajan samankokoisilla puikoilla neulottaessa. Tuon puikkokoon vähitellen suurentamisen luin jostain englanninkielisestä alaspäin levenevän (taisi olla ponchon) vaatteen ohjeesta.
Rovaniemen käsityömessuilta lähti mukaani petroolin väristä ja sammaleen vihreätä trikookudetta yhteensä pari kiloa, josta värkkävirkkailin vessan maton. Idea tuli Suuresta Käsityölehdestä (maaliskuu 2008??), ja matto valmistui nopeasti 8 mm koukulla. Kudetta jäi vielä, ohensin sen kahtia leikkaamalla ja 5 mm koukulla tuli vihreästä kiinteillä silmukoilla neliskanttinen kori, jota yritin myydä kirpputoripöydälläni joku viikko sitten, mutta kansa ei oikein lämmennyt vielä tälle ei-kuitenkaan-ihan-täysin-omaperäiselle sisustusidealleni. Petroolin väristä kudetta on vielä. Jospa siitä virkkailisi vaikka ... mmmm .... korin.
Pari muuta koria tuli virkkailtua tuon ensimmäisen vanavedessä. Valkoinen Tennessee oli ensimmäisen korin lanka, jota oli noin 50 g varastossa. Korista tuli pyöreä ja sen reunaa koristaa punainen silkkinauha. Käytin kiinteitä silmikoita, mutta reunusosassa virkkasin joka toisen silmukan yhtä kerrosta alempaa , joten lopputulos näyttää äkkiä katsoen enemmän punotulta kuin virkatulta. Toisen korin tein vähän isommaksi ja reunat matalammiksi samalla tekniikalla. Sitä voi käyttää vaikka pöydällä hedelmävadin tapaan. Tähän koriin löytyi langaksi Novitan Hip Hop -langan ruskeavalkokirjavia jämiä. (Miksiköhän olen joskus ostanut tälläistä öklöä lankaa?) Koukkukokoja säädettiin sitten sen mukaan, miten tiukkaa ja pystyssä pysyvää ko. koukussa ao. langasta tuli.
Oma sähellykseni on sitten ylhäältä alaspäin neulottu ja virkattu vaate, lyhythihainen pusero, toppi tai mikä vaan mikä vartalon yläosaa verhoaa. Lankana oli viime kesänä ei-kenellekään-kelvanneesta virkatusta pitsijakusta purettu lanka, alunperin Lidlin kultakimalteista puuvillalankaa. Kullanvärinen säie lähti aina välillä omille teilleen tai kiertyi sykkyräksi yhteen kohtaan, mutta muuten lanka käyttäytyi vielä ihan mallikkaasti. Puikkoina olivat 2,5 mm pyöröt, joilla aloitin puseron ensin tasona ylhäältä ja kaula-aukon muotoilun jälkeen suljettuna ja raglanlevennyksin ensin kainalon alle (raglanin pituus n. 25 cm),
sitten jätin hihat lepäämään, lisäsin kainaloiden kohdalle 12 silmukkaa ja jatkoin, samalla kaventaen nuo 12 s 9 krs:n välein, suurin piirtein rintojen alapuolelle, josta jatkoin virkaten 2 mm koukulla ensin keskiosaan toista ja sitten helmaan toista mallia. Jälkimmäistä mallia virkkasin myös kaula-aukkoon. Hihat neuloin ensin lisäämällä 12 s ja sitten kaventamalla ne pois. Virkkasin sitten tuota helman mallia vähän hihan suihin.
Kuten odotinkin, kuvittelin itseni pienemmäksi kuin olenkaan, joten puserosta ei suunnitelmieni mukaan tullut hieman väljä vaan kutakuinkin pintoja pitkin menevä. Kelvannee kuitenkin kesällä vaikka jakun alla. Taitaa kuitenkin tulla lämmin kesä sillä tänäänhän on Erkin päivä, ja "jos Erkki turjas turkki päällä niin on Jussi paita päällä". Lämpimistä juhannuskeleistä voikin sitten näin lumisateisena toukokuun päivänä vain haaveilla.
Aloitetaan isommista ja ikuisuusprojekteista. Ensimmäinen UFO, josta tuli FUFO on torkkupeitto. Se on neulottu nelosen pyöröillä siniharmaasta 7 veikasta, jota kului nöttöstä vajaa 1,5 kg. Kokoa peitolle kertyi n. 150 cm x 170 cm. Kolmisen vuotta sitä ähelsin televisiota katsellessa, yhdet pyöröpuikotkin katkesivat jossain vaiheessa. Malli on jostain vanhasta Novitasta, muistaakseni alkuperäinen oli jokin viitta tai sen tapainen. Mallissa on monta erilaista palmikkomallia ja erilaisia muita mallineuleita, reunukset ovat kaksinkertaista helmineuletta. Somasti se lämmitti jalkojani istuessa jo tekovaiheessa, nyt valmiina se lojuu sohvalla käyttövalmiina.
Toinen FUFO on virkattu pitsiliina. Sitäkin on virkattu, purettu ja virkattu. Malli on Kauneimmat käsityöt Virkkuualbumista vuodelta 2004 Ruusuinen juhlaliina. Malli, jolle olisi ohjeen mukaan kertynyt kokoa n. 195 x 200 cm, koostui ruutuvirkatusta ruususeppelekuvioisesta keskusosasta ja kolmesta erillisestä kehyksestä. Minä tein vain keskusosan ja ympärille ensimmäisen kehyksen, koska käyttämäni teeteen Maxi-lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka ja liinasta olisi ohjeen mukaan tullut siitä tehtynä todella iso. Virkkuukoukun koko oli 1,75 mm. Tuunailin vähän tuota mallia, jotta liinasta tulisi neliön muotoinen ja kokoa oli loppujen lopuksi vain n. 140 x 140 cm. Lankaa kului n. 800 g. Ruususeppeleen ympärillä ensimmäinen kehys oli ruudullinen ohjeen mukaan, mutta sen jälkeen virkkasin reunukseen ihan erilaisen pitsin, jonka malli mukaili Novitan Talvi 2006 -lehdestä yhtä pitsitunikan helmaa. Liinan virkuupuuhissa taisi kulua reilut kolme vuotta, enempi vähemmän intensiivisesti.
Pistiliina menee pesuun, koska se on valkoinen ja pyöriskellyt lattialla ja neulekopassa yms. paikoissa ja saanut muutaman kahvitahrankin tjs. Lisäksi työssä oli ihmeellisiä tummia kohtia, jotka läheltä tarkasteltuina paljastuivat virkkuuseen sotkeutuneiksi tummiksi hiuksiksi (katso edellinen postaus). Nyt pitäisi löytää vielä sopiva pöytä tuolle ihanalle liinalleni. Ei sitä voi pitää komerossa katseilta piilossa. Huolisikohan ylioppilaaksi juuri valmistunut kummipoikani tuon lahjaksi.
Muita valmistuneita ovat virkattu ja neulottu liina, Kiri, virkattu vessan matto, oma sähellykseni neulottu ja virkattu pusero sekä kolme virkattua koria.
Virkattu liina ja Kiri ovat tummankeltaista merseroitua puuvillalankaa, jota ostin viime kesänä 400 g kun edullisesti sain. Vyötteet on joutuneet jonnekin, mutta muistaakseni langalla oli suomalainen nimi (mutta sehän ei merkitse mitään). Lanka yritti muotoutua yhdeksi jos toiseksikin sekä puikoilla että koukuilla, mutta viimein n. puolet siitä virkkautui liinaksi (halk. 60 cm), jossa huomasin muutamia virheitä tekovaiheessa (enkä viitsinyt purkaa vaan virkkailin ne piiloon), joten ei-paraatikelpoisena se koristaa nyt vaatimattoman parvekkeeni kulunutta pöytää.
Kiriin pistin menemään loput langat. Huivi tuli tehtyä suhtkoht ohjeen mukaan, paitsi mallikertoja tuli enemmän kuin ohjeen langalla ja vaihdoin puikkoja pari kertaa isompiin, kolmipuolosista nelospuolosiin, jolloin neuletiheys muuttui työn edetessä ja vaikutti huivin ulkonäköön. Tiedä häntä onko lopputulos parempi kuin koko ajan samankokoisilla puikoilla neulottaessa. Tuon puikkokoon vähitellen suurentamisen luin jostain englanninkielisestä alaspäin levenevän (taisi olla ponchon) vaatteen ohjeesta.
Rovaniemen käsityömessuilta lähti mukaani petroolin väristä ja sammaleen vihreätä trikookudetta yhteensä pari kiloa, josta värkkävirkkailin vessan maton. Idea tuli Suuresta Käsityölehdestä (maaliskuu 2008??), ja matto valmistui nopeasti 8 mm koukulla. Kudetta jäi vielä, ohensin sen kahtia leikkaamalla ja 5 mm koukulla tuli vihreästä kiinteillä silmukoilla neliskanttinen kori, jota yritin myydä kirpputoripöydälläni joku viikko sitten, mutta kansa ei oikein lämmennyt vielä tälle ei-kuitenkaan-ihan-täysin-omaperäiselle sisustusidealleni. Petroolin väristä kudetta on vielä. Jospa siitä virkkailisi vaikka ... mmmm .... korin.
Pari muuta koria tuli virkkailtua tuon ensimmäisen vanavedessä. Valkoinen Tennessee oli ensimmäisen korin lanka, jota oli noin 50 g varastossa. Korista tuli pyöreä ja sen reunaa koristaa punainen silkkinauha. Käytin kiinteitä silmikoita, mutta reunusosassa virkkasin joka toisen silmukan yhtä kerrosta alempaa , joten lopputulos näyttää äkkiä katsoen enemmän punotulta kuin virkatulta. Toisen korin tein vähän isommaksi ja reunat matalammiksi samalla tekniikalla. Sitä voi käyttää vaikka pöydällä hedelmävadin tapaan. Tähän koriin löytyi langaksi Novitan Hip Hop -langan ruskeavalkokirjavia jämiä. (Miksiköhän olen joskus ostanut tälläistä öklöä lankaa?) Koukkukokoja säädettiin sitten sen mukaan, miten tiukkaa ja pystyssä pysyvää ko. koukussa ao. langasta tuli.
Oma sähellykseni on sitten ylhäältä alaspäin neulottu ja virkattu vaate, lyhythihainen pusero, toppi tai mikä vaan mikä vartalon yläosaa verhoaa. Lankana oli viime kesänä ei-kenellekään-kelvanneesta virkatusta pitsijakusta purettu lanka, alunperin Lidlin kultakimalteista puuvillalankaa. Kullanvärinen säie lähti aina välillä omille teilleen tai kiertyi sykkyräksi yhteen kohtaan, mutta muuten lanka käyttäytyi vielä ihan mallikkaasti. Puikkoina olivat 2,5 mm pyöröt, joilla aloitin puseron ensin tasona ylhäältä ja kaula-aukon muotoilun jälkeen suljettuna ja raglanlevennyksin ensin kainalon alle (raglanin pituus n. 25 cm),
sitten jätin hihat lepäämään, lisäsin kainaloiden kohdalle 12 silmukkaa ja jatkoin, samalla kaventaen nuo 12 s 9 krs:n välein, suurin piirtein rintojen alapuolelle, josta jatkoin virkaten 2 mm koukulla ensin keskiosaan toista ja sitten helmaan toista mallia. Jälkimmäistä mallia virkkasin myös kaula-aukkoon. Hihat neuloin ensin lisäämällä 12 s ja sitten kaventamalla ne pois. Virkkasin sitten tuota helman mallia vähän hihan suihin.
Kuten odotinkin, kuvittelin itseni pienemmäksi kuin olenkaan, joten puserosta ei suunnitelmieni mukaan tullut hieman väljä vaan kutakuinkin pintoja pitkin menevä. Kelvannee kuitenkin kesällä vaikka jakun alla. Taitaa kuitenkin tulla lämmin kesä sillä tänäänhän on Erkin päivä, ja "jos Erkki turjas turkki päällä niin on Jussi paita päällä". Lämpimistä juhannuskeleistä voikin sitten näin lumisateisena toukokuun päivänä vain haaveilla.
Kommentit