Muutto maalle on tosiasia, ollut sitä jo pari kuukautta. Asun siis täällä, en ole täällä lomalla. Mutta en muuttaisi kaupunkiin enää, en ainakaan Rovaniemelle. Täällä saa ulos mennessään olla ihan vapaasti, käveleskellä pihalla ja metsässä ja taivastella, kumisaappaat jalassa ja sadetakki päällä.
Satavuotiaan talon asumiskunnossa pitäminen on sekin oma tehtävänsä. Talossa on sähköt, lämmin vesi ja sisävessa ja suihku. Siinäpä mukavuudet. Lämmitys tapahtuu puulla enimmäkseen, sähköpatterit ovat vain varmuuden vuoksi. Talossa on tupa, jossa on vanha leivinuuni helloineen, sekä kaksi kammaria, joista toisessa on uuni. Siinä kammarissa nukkuu äitini, toisessa nukun minä.
Suurimman osan huonekaluistani ja muistakin tavaroistani myin tai lahjoitin Rovaniemellä, täällä kun ovat kalusteet ja tavarat valmiina. Mutta säilytystilaa ei juuri ole. Huoneessani on Rovaniemeltä tuomani vanha lipasto, jossa on liinavaatteet ja osa vaatteistani, sängynalusta on myös käytössä. Muut vaatteet ovat vielä pahvilaatikoissa. Koska haluan huoneeseen sopivan vaatekaapin mittojensa ja näkönsäkin puolesta enkä mitään melamiinihökötystä nurkkaan seisomaan, niin kaappi piti tilata puusepältä. Se on vielä tekovaiheessa enkä ole nähnyt siitä kuin tekemäni piirroksen. Muita tavaroitani olen sijoitellut ullakolle, aitan vintille ja erilliseen saunamökkiin, jonne on myös mukana raahaamani televisio piti sijoittaa. Talo sijaitsee jonkinlaisessa katveessa, vain YLE:n kanavat näkyvät yleensä, kerran tosin yhtenä kuulaana ja tyynenä iltana näkyivät kaikki kanavat. Tuulella ja sateella saattaa olla, ettei televisiosta näy mitään.
Ja täällä maalla riittää tekemistä. Tuvan ja kammarin uunia lämmitetään pari kolme kertaa viikossa, talvella lähes joka päivä, joten suurin homma on puunkanto, sekä taivasalta liiteriin ja sieltä tupaan. Onneksi veljeni huolehtivat puunkaadosta ja sahaamisesta.
Talossa on myös iso puutarha, viinimarjapensaita, omenapuita, kukkapenkkejä, vaahteroita, koivuja (yksi viisikymmentä vuotta vanha ja kahdeksanhaarainen), Terijoen salava, kirsikkapuu ja paljon pensaita. Saunamökin seunustalla kasvaa viiniköynnöskin. Ja kaikki pudottavat lehtensä eri aikaan. Kaunista mutta haravointia ja oksien leikkausta yms riittää syksylla ja vielä keväälläkin. Ja punaiseen tupaan kuuluu tietysti perunamaa, josta potut nostimme äitini kanssa kuokan ja talikon avulla. Meillä on pari traktoria, joista toista osaan jopa ajaakin ja kuljettelen sillä puita ja kaikkea muuta mitä pitää siirtää johonkin.
Neulomaan olen silti kerennyt, johtuu kai siitä, että televisio ei ole tuvassa eikä siellä ole paljon katsottavaa. Rovaniemellä aloitettu ja vieläkin kesken oleva pusero vadelmanpunaisesta Jussista meinaa ufoutua, kun olen neulonut vain sukkia ja pipoja, tosin vain parit kutakin. Tällä hetkellä kiireellisimpiä ovat veljeni 50-vuotislahjaksi alottamani Arja Viitalan suunnittelema Jussi-paidan moderni versio (Suuri käsityölehti parhaat neuleet syksy 2006) , jonka teen Dropsin Silke-tweedistä Seiska Veikan sijaan, sekä kummityttöni kymmenvuotislahjaksi toivoma "puhvi", joka tarkoittaa kuulemma sellaista isoa ja väljää kauluria, jonka voi vetäistä myös päähän hatuksi. Eli valmistumassa on 1o1n-neuleella päähän sopiva putki. Langaksi neiti valitsi sukkiin aikomani Novitan Nallen Syksyn vihertävän kirjavan langan.
Muita neulomuksia ei kannata edes suunnitella. Satuin saamaan työpaikan ja vielä tältä paikkakunnalta, joten aika kulunee sitten muuhun kuin harrastuksiin. Työmatkaa kertyy päivässä yhdeksisenkymmentä kilometriä, joten täytyy hankkia jokin muu kulkuneuvo kuin polkupyörä. Äidilläni on kyllä auto, mutta se syö bensaa niin paljon, ettei noin sadan kilometrin päivämatkoihin sitä kannata kovin usein käyttää.
Jutun pelottavista joutsenista jätän ensi kertaan, jotta joku viitsii lukea blogiani vielä tämän jälkeenkin.
Satavuotiaan talon asumiskunnossa pitäminen on sekin oma tehtävänsä. Talossa on sähköt, lämmin vesi ja sisävessa ja suihku. Siinäpä mukavuudet. Lämmitys tapahtuu puulla enimmäkseen, sähköpatterit ovat vain varmuuden vuoksi. Talossa on tupa, jossa on vanha leivinuuni helloineen, sekä kaksi kammaria, joista toisessa on uuni. Siinä kammarissa nukkuu äitini, toisessa nukun minä.
Suurimman osan huonekaluistani ja muistakin tavaroistani myin tai lahjoitin Rovaniemellä, täällä kun ovat kalusteet ja tavarat valmiina. Mutta säilytystilaa ei juuri ole. Huoneessani on Rovaniemeltä tuomani vanha lipasto, jossa on liinavaatteet ja osa vaatteistani, sängynalusta on myös käytössä. Muut vaatteet ovat vielä pahvilaatikoissa. Koska haluan huoneeseen sopivan vaatekaapin mittojensa ja näkönsäkin puolesta enkä mitään melamiinihökötystä nurkkaan seisomaan, niin kaappi piti tilata puusepältä. Se on vielä tekovaiheessa enkä ole nähnyt siitä kuin tekemäni piirroksen. Muita tavaroitani olen sijoitellut ullakolle, aitan vintille ja erilliseen saunamökkiin, jonne on myös mukana raahaamani televisio piti sijoittaa. Talo sijaitsee jonkinlaisessa katveessa, vain YLE:n kanavat näkyvät yleensä, kerran tosin yhtenä kuulaana ja tyynenä iltana näkyivät kaikki kanavat. Tuulella ja sateella saattaa olla, ettei televisiosta näy mitään.
Ja täällä maalla riittää tekemistä. Tuvan ja kammarin uunia lämmitetään pari kolme kertaa viikossa, talvella lähes joka päivä, joten suurin homma on puunkanto, sekä taivasalta liiteriin ja sieltä tupaan. Onneksi veljeni huolehtivat puunkaadosta ja sahaamisesta.
Talossa on myös iso puutarha, viinimarjapensaita, omenapuita, kukkapenkkejä, vaahteroita, koivuja (yksi viisikymmentä vuotta vanha ja kahdeksanhaarainen), Terijoen salava, kirsikkapuu ja paljon pensaita. Saunamökin seunustalla kasvaa viiniköynnöskin. Ja kaikki pudottavat lehtensä eri aikaan. Kaunista mutta haravointia ja oksien leikkausta yms riittää syksylla ja vielä keväälläkin. Ja punaiseen tupaan kuuluu tietysti perunamaa, josta potut nostimme äitini kanssa kuokan ja talikon avulla. Meillä on pari traktoria, joista toista osaan jopa ajaakin ja kuljettelen sillä puita ja kaikkea muuta mitä pitää siirtää johonkin.
Neulomaan olen silti kerennyt, johtuu kai siitä, että televisio ei ole tuvassa eikä siellä ole paljon katsottavaa. Rovaniemellä aloitettu ja vieläkin kesken oleva pusero vadelmanpunaisesta Jussista meinaa ufoutua, kun olen neulonut vain sukkia ja pipoja, tosin vain parit kutakin. Tällä hetkellä kiireellisimpiä ovat veljeni 50-vuotislahjaksi alottamani Arja Viitalan suunnittelema Jussi-paidan moderni versio (Suuri käsityölehti parhaat neuleet syksy 2006) , jonka teen Dropsin Silke-tweedistä Seiska Veikan sijaan, sekä kummityttöni kymmenvuotislahjaksi toivoma "puhvi", joka tarkoittaa kuulemma sellaista isoa ja väljää kauluria, jonka voi vetäistä myös päähän hatuksi. Eli valmistumassa on 1o1n-neuleella päähän sopiva putki. Langaksi neiti valitsi sukkiin aikomani Novitan Nallen Syksyn vihertävän kirjavan langan.
Muita neulomuksia ei kannata edes suunnitella. Satuin saamaan työpaikan ja vielä tältä paikkakunnalta, joten aika kulunee sitten muuhun kuin harrastuksiin. Työmatkaa kertyy päivässä yhdeksisenkymmentä kilometriä, joten täytyy hankkia jokin muu kulkuneuvo kuin polkupyörä. Äidilläni on kyllä auto, mutta se syö bensaa niin paljon, ettei noin sadan kilometrin päivämatkoihin sitä kannata kovin usein käyttää.
Jutun pelottavista joutsenista jätän ensi kertaan, jotta joku viitsii lukea blogiani vielä tämän jälkeenkin.
Kommentit