Muutin blogini nimeä, koska tänne alkoi tulla ihmeellisiä kävijöitä Kauko-Idästä. Adalmiinan helmihän on suomalainen kansansatu, eikä tämän blogin sisältö ole mitään satua. Kävijät etsivät ilmeisesti kyseistä tarinaa. Kunhan nyt saisin edes jotain valmiiksi - nimi kuvaa paremmin nykyistä elämäntilannettani.
Tänään saimme saimme sisarusteni kanssa jotain valmiiksi. Tyhjensimme isän asunnon. Hän muutti viikko sitten ihan yllättäen pois tästä maailmasta. Isältä jäi monta asiaa kesken, mutta onnekseen hän ei sitä ehtinyt surra, koska lähti hiljaa nukkuessaan.
Tämä on edelleenkin neuleisiin ja muihin käsitöihin keskittyvä blogi. Päivitys on vaan viime aikoina jäänyt, osin työkiireiden osin oman laiskuuteni vuoksi. Viimeksi olen näköjään päivitellyt lokakuussa. Täytynee kertoa mitä on sen jälkeen tullut tehtyä.
Lupasin kertoa yhden jutun joutsenista. Joutsenet alkavat taas palailla pesimäseuduilleen, joten juttu lienee ajankohtainenkin. Olin eräänä syyskuun pimeänä iltana menossa saunaan yksikseni. Veljeni perhe oli myös käymässä ja he istuivat tuvassa. Järveltä kuului joutsenparven laulua, mitä en kuitenkaan tunnistanut. Koputtelin tuvan ikkunaan ja kehotin muita tulemaan kuuntelemaan tuota äännehdintää. Yhtäkkiä saunan nurkalta pimeästä kuului karmea ääni ja ryntäsin kylpytakin liepeet hulmuten takaisin tupaan. Olin kuulemma ollut aivan kalpea ja puhunut jostain pedosta. Veljeni lähti poikansa kanssa katsomaan äänen syytä. He sytyttivät auton valotkin valaisemaan saunan tienoota, mutta mitään ei silloin kuulunut eikä näkynyt. Uskalsin sitten minäkin takaisin ulos ja ihmettelemään, mistä ääni oli oikein peräisin. Kohta sama ääni kuului taas saunan nurkalta, mutta tunnistin sen nyt: joutsenet lensivät saunan yli pimeässä ja lauloivat mennessään: honk honk!! Sain sitten usein sen jälkeen kehotuksen suojautua, kun nämä uljaat kansallislintumme lensivät yli. Nyt ne ovat palanneet ja suojautuminen alkaa kuulemma taas olla ajankohtaista.
Sitten neuleasiaa. Veljelleni neulomastani Jussi-paidan versiosta ei oikein tullut sellainen kuin piti. DROPsin Silke-Tweed on paljon ohuempaa kuin Seiska Veikka. Vaikka tein mallitilkun, pesin sen ja laskin silmukkamäärät mielestäni oikein, tuli paidasta vähän väljä ja hihat vaikuttivat hieman pitkiltä. Pingotusvaiheessa paita näytti tosi suurelta, mutta lienee kuitenkin tyydyttänyt saajaansa. Lanka ei oikein ollut minusta niin hyvää kuin odotin, eikä sen neuloutumisominaisuudet olleet silkkilangalle ominaiset. Suht koht edullista se kuitenkin oli Tapion kaupasta tilattuna.
Samasta nettikaupasta olen tilannut myös DROPSin Cotton-Viscosea uutta neulettani varten. Väri on ruosteenpunainen ja langasta olisi tarkoitus tulla pitkä neuletakki. Malli löytyi SK:n viime vuoden maaliskuun numerosta. Takin yläosa om sileää neulosta ja alaosa neulotaan poikittain. Alaosassa on lantiolla aina oikein -pohjalla nyppyruutuja ja pitsiä, helmaosuus neulotaan lyhennetyin kerroksin röyhelöä. Kiinnittimenä on rintojen alla reikärivissä kulkeva silkkinauha. Aion kuitenkin jättää nuo nypyt pois ja nauhaksi olen ajatellut jotain ohutta kangasta, ehkä sifonkia. Olen neulonut vasta taka- ja toisen etukappaleen, joten suunnitelmat saattavat muuttua vielä monta kertaa.
Samassa paketissa tilasin DROPSin pyöröpuikot (nro 4, 80 cm) ja epäilin niiden olevan samaa luokkaa Novitan puikkojen kanssa, mutta ainakin vielä ne tuntuvat hyviltä. Pyöröpuikkojen kaapali on sopivan notkea ja kromatuilla puikoilla on mukava neuloa. Puikko on siis tuota Cotton-Viscosea varten.
Tekovaiheessa on myös toinen neuletakki Garnstudion ohjeella.
Tässä siitä kuva:
Lankana on moneen kertaan neuloutunut ja purettu luonnonvalkea Novitan Nina. Lankaa on muistaakseni 600 g, joten sen pitäisi riittää. Vähän ohuempaa se on kuin ohjeen lanka, mutta neulon vähän suuremman koon.
Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksi. Iisalmessa iliman aekojjaan käyvessäin löysin paikallisesta CM:stä vyötteettömän vihreän Nalle-Colori -kerän. Muut saman väriset kerät olivat hieman eri sävyä, joten kyseinen kerä maksoi vain muutaman euron. Langasta neuloin sitten polvipituiset sileäneuleiset sukat. Arvelin, ettei yksi kerä riitä sukkiin, joten käytin teräosiin varastossani ollutta samaa, mutta ilmeisesti eri värjäyserää ollutta lankaa. Teräosat ovat hivenen tummemmat, mutta sitä ei huomaa. Sukat joutuivat heti käyttöön. Ohje löytyi kirjasta Perinneneuleita (Vibeke Lind, suomentanut Nina Mustelin, Kauppiaitten Kustannus Oy 1983), jonka olen joskus ostanut kirjaston poistomyynnistä parilla eurolla.
Tänään saimme saimme sisarusteni kanssa jotain valmiiksi. Tyhjensimme isän asunnon. Hän muutti viikko sitten ihan yllättäen pois tästä maailmasta. Isältä jäi monta asiaa kesken, mutta onnekseen hän ei sitä ehtinyt surra, koska lähti hiljaa nukkuessaan.
Tämä on edelleenkin neuleisiin ja muihin käsitöihin keskittyvä blogi. Päivitys on vaan viime aikoina jäänyt, osin työkiireiden osin oman laiskuuteni vuoksi. Viimeksi olen näköjään päivitellyt lokakuussa. Täytynee kertoa mitä on sen jälkeen tullut tehtyä.
Lupasin kertoa yhden jutun joutsenista. Joutsenet alkavat taas palailla pesimäseuduilleen, joten juttu lienee ajankohtainenkin. Olin eräänä syyskuun pimeänä iltana menossa saunaan yksikseni. Veljeni perhe oli myös käymässä ja he istuivat tuvassa. Järveltä kuului joutsenparven laulua, mitä en kuitenkaan tunnistanut. Koputtelin tuvan ikkunaan ja kehotin muita tulemaan kuuntelemaan tuota äännehdintää. Yhtäkkiä saunan nurkalta pimeästä kuului karmea ääni ja ryntäsin kylpytakin liepeet hulmuten takaisin tupaan. Olin kuulemma ollut aivan kalpea ja puhunut jostain pedosta. Veljeni lähti poikansa kanssa katsomaan äänen syytä. He sytyttivät auton valotkin valaisemaan saunan tienoota, mutta mitään ei silloin kuulunut eikä näkynyt. Uskalsin sitten minäkin takaisin ulos ja ihmettelemään, mistä ääni oli oikein peräisin. Kohta sama ääni kuului taas saunan nurkalta, mutta tunnistin sen nyt: joutsenet lensivät saunan yli pimeässä ja lauloivat mennessään: honk honk!! Sain sitten usein sen jälkeen kehotuksen suojautua, kun nämä uljaat kansallislintumme lensivät yli. Nyt ne ovat palanneet ja suojautuminen alkaa kuulemma taas olla ajankohtaista.
Sitten neuleasiaa. Veljelleni neulomastani Jussi-paidan versiosta ei oikein tullut sellainen kuin piti. DROPsin Silke-Tweed on paljon ohuempaa kuin Seiska Veikka. Vaikka tein mallitilkun, pesin sen ja laskin silmukkamäärät mielestäni oikein, tuli paidasta vähän väljä ja hihat vaikuttivat hieman pitkiltä. Pingotusvaiheessa paita näytti tosi suurelta, mutta lienee kuitenkin tyydyttänyt saajaansa. Lanka ei oikein ollut minusta niin hyvää kuin odotin, eikä sen neuloutumisominaisuudet olleet silkkilangalle ominaiset. Suht koht edullista se kuitenkin oli Tapion kaupasta tilattuna.
Samasta nettikaupasta olen tilannut myös DROPSin Cotton-Viscosea uutta neulettani varten. Väri on ruosteenpunainen ja langasta olisi tarkoitus tulla pitkä neuletakki. Malli löytyi SK:n viime vuoden maaliskuun numerosta. Takin yläosa om sileää neulosta ja alaosa neulotaan poikittain. Alaosassa on lantiolla aina oikein -pohjalla nyppyruutuja ja pitsiä, helmaosuus neulotaan lyhennetyin kerroksin röyhelöä. Kiinnittimenä on rintojen alla reikärivissä kulkeva silkkinauha. Aion kuitenkin jättää nuo nypyt pois ja nauhaksi olen ajatellut jotain ohutta kangasta, ehkä sifonkia. Olen neulonut vasta taka- ja toisen etukappaleen, joten suunnitelmat saattavat muuttua vielä monta kertaa.
Samassa paketissa tilasin DROPSin pyöröpuikot (nro 4, 80 cm) ja epäilin niiden olevan samaa luokkaa Novitan puikkojen kanssa, mutta ainakin vielä ne tuntuvat hyviltä. Pyöröpuikkojen kaapali on sopivan notkea ja kromatuilla puikoilla on mukava neuloa. Puikko on siis tuota Cotton-Viscosea varten.
Tekovaiheessa on myös toinen neuletakki Garnstudion ohjeella.
Tässä siitä kuva:
Lankana on moneen kertaan neuloutunut ja purettu luonnonvalkea Novitan Nina. Lankaa on muistaakseni 600 g, joten sen pitäisi riittää. Vähän ohuempaa se on kuin ohjeen lanka, mutta neulon vähän suuremman koon.
Jotain olen kuitenkin saanut valmiiksi. Iisalmessa iliman aekojjaan käyvessäin löysin paikallisesta CM:stä vyötteettömän vihreän Nalle-Colori -kerän. Muut saman väriset kerät olivat hieman eri sävyä, joten kyseinen kerä maksoi vain muutaman euron. Langasta neuloin sitten polvipituiset sileäneuleiset sukat. Arvelin, ettei yksi kerä riitä sukkiin, joten käytin teräosiin varastossani ollutta samaa, mutta ilmeisesti eri värjäyserää ollutta lankaa. Teräosat ovat hivenen tummemmat, mutta sitä ei huomaa. Sukat joutuivat heti käyttöön. Ohje löytyi kirjasta Perinneneuleita (Vibeke Lind, suomentanut Nina Mustelin, Kauppiaitten Kustannus Oy 1983), jonka olen joskus ostanut kirjaston poistomyynnistä parilla eurolla.
Kommentit