Nyt on uusi kamera, Canonin Powershot, ei uusimpaa mallia, mutta mulle kelpaa. Ja läppärini kuvankäsittelyohjelmakin toimii, joten ei kun kuvia peliin vaan.
Malli: Glade, Martin Storey, Rowan Classic Nature -neulekirjasta, julkaistu SK-lehdessä maaliskuussa 2008: Romanttinen jakku
Lanka: Drops Cotton Viscose, n. 800 g
Puikot: 4 mm Drops 80 cm pyöröpuikko, 3,5 mm suorat puikot
Tämä neuletakki syntyi pitkällisen puurtamisen tuloksena. Aloitin sen viime maaliskuussa ja sen piti valmistua toukokuun loppuun lakkiaisiin, mutta ei. Pikkusiskolla oli häät heinäkuussa, mutta silloinkaan en vielä saanut sitä loppuun neulottua. Elokuun lopulla oli sitten poikani valatilaisuus, johon sain pukea ylleni vasta puikoilta päässeen neuleeni. Mallia muuttelin sen verran, että jätin pois nypyt lantion ainaoikein-kaitaleesta sekä kauluksen neulotun nirkkoreunuksen korvasin virkatulla reunuksella. Mielestäni lopputulos on erinomainen. Pidän takin ylipitkistä leveistä hihoista, vaikkakin ne eivät ole ollenkaan käytännölliset; esim. autoa ajaessa täytyy hihat pitää käännettynä, jotteivat ne sotkeennu hallintalaitteisiin.
Yksityiskohtia:
Seuraavaksi esittelen tämän:
Malli: oma, vinkkejä muilta neulojilta ja mm. Taito-lehdestä
Lanka: Lappajärven Värjäämön ohut paperilanka, n. 200 g
Puikot: 10 mm suorat puikot
Kyseessä on siis paperinarusta neulottu verho. Neule on ainaoikeaa ja verhon koko on n. 100 x 120. Viimeiseksi tein reikäkerroksen (2 oikein yhteen, lk)reikiin pujottelin sitten kapean isoäidin verhotangon. Oli melko vaikeaa tehdä oikean kokoista verhoa, koska vaikka tein mallitilkun ja höyrytin ja silittelin sitä, laskin tiheyden (10 s = 10 cm), niin lopussa voin vain arvailla milloin verhoa on neulottu tarpeeksi pitkälti.
Parerinaru ainaoikein-neuleena nimittäin ennen loppukäsittelyä vetäytyy kasaan. Viimeistely täytyy tehdä höyryllä silittäen ja venyttäen, jotta naru oikenee ja muotoutuu toivottuun muotoon ja kokoon. Näin suuressa kappaleessa lopputulos ei ollut ihan sitä mitä toivoin; reunat jäivät vähän lerpottamaan ja verhon paino vaikutti niin että roikkuessaan verho piteni ja kapeni. Mutta lopputulos näyttää tältä:
Paremmin tälläinen verho toimiikin kapeana paneeliverhona, kuten se Taito-lehdessä olikin, jolloin paneeliverhon alareunan painot pitävät sen suorana.
Kotiini olen uudistanut muutakin sisustusta, kuten tämän eteisen verhon:
Malli: oma, mallivirkkaus teeteen työpaja -sivuilta
Lanka: vintiltä löytynyt vanha kalastajanlanka, väriltään sammelen( vaiko oliivin-)vihreä
Koukku: 1,75 mm terästä
Ihastuin tähän malliin, kun sain sähköpostiini teeteen uutiskirjeen, jossa oli tällä mallilla tehty kaitaliina. Siinä oli lehtikuvioita rinnakin vain kolme, minun verhossa niitä on 14 leveydessä ja 2,5 pituudessa. Verho on siis virkattu ylhäältä alas. Reunat on vahvistettu kiintein silmukoin ja yläreunassa on kerros erityispitkiä pylväitä, joitten väliin pujottelin kapean verhotangon. Samalla mallilla tein myös vähän pitemmän verhon saunamökin tuvan oveen. Lanka ei enää siihen riittänyt, mutta löysin lähikaupungin teetee-myymälästä lähes samanväristä ruotsalaista ohutta, ilmeisesti kankaankudontaan tarkoitettua puuvillalankaa (200 g:n kartio), josta sitten virkkasin vielä kaitaliinankin. Siitä ei taida kyllä olla kuvaa, olen tainnut sen liinankin piilottaa johonkin.
Paperinarusta olen virkkaillut muutakin, mm koreja, mutta taidan esitellä ne toisella kerralla.
Malli: Glade, Martin Storey, Rowan Classic Nature -neulekirjasta, julkaistu SK-lehdessä maaliskuussa 2008: Romanttinen jakku
Lanka: Drops Cotton Viscose, n. 800 g
Puikot: 4 mm Drops 80 cm pyöröpuikko, 3,5 mm suorat puikot
Tämä neuletakki syntyi pitkällisen puurtamisen tuloksena. Aloitin sen viime maaliskuussa ja sen piti valmistua toukokuun loppuun lakkiaisiin, mutta ei. Pikkusiskolla oli häät heinäkuussa, mutta silloinkaan en vielä saanut sitä loppuun neulottua. Elokuun lopulla oli sitten poikani valatilaisuus, johon sain pukea ylleni vasta puikoilta päässeen neuleeni. Mallia muuttelin sen verran, että jätin pois nypyt lantion ainaoikein-kaitaleesta sekä kauluksen neulotun nirkkoreunuksen korvasin virkatulla reunuksella. Mielestäni lopputulos on erinomainen. Pidän takin ylipitkistä leveistä hihoista, vaikkakin ne eivät ole ollenkaan käytännölliset; esim. autoa ajaessa täytyy hihat pitää käännettynä, jotteivat ne sotkeennu hallintalaitteisiin.
Yksityiskohtia:
Seuraavaksi esittelen tämän:
Malli: oma, vinkkejä muilta neulojilta ja mm. Taito-lehdestä
Lanka: Lappajärven Värjäämön ohut paperilanka, n. 200 g
Puikot: 10 mm suorat puikot
Kyseessä on siis paperinarusta neulottu verho. Neule on ainaoikeaa ja verhon koko on n. 100 x 120. Viimeiseksi tein reikäkerroksen (2 oikein yhteen, lk)reikiin pujottelin sitten kapean isoäidin verhotangon. Oli melko vaikeaa tehdä oikean kokoista verhoa, koska vaikka tein mallitilkun ja höyrytin ja silittelin sitä, laskin tiheyden (10 s = 10 cm), niin lopussa voin vain arvailla milloin verhoa on neulottu tarpeeksi pitkälti.
Parerinaru ainaoikein-neuleena nimittäin ennen loppukäsittelyä vetäytyy kasaan. Viimeistely täytyy tehdä höyryllä silittäen ja venyttäen, jotta naru oikenee ja muotoutuu toivottuun muotoon ja kokoon. Näin suuressa kappaleessa lopputulos ei ollut ihan sitä mitä toivoin; reunat jäivät vähän lerpottamaan ja verhon paino vaikutti niin että roikkuessaan verho piteni ja kapeni. Mutta lopputulos näyttää tältä:
Paremmin tälläinen verho toimiikin kapeana paneeliverhona, kuten se Taito-lehdessä olikin, jolloin paneeliverhon alareunan painot pitävät sen suorana.Kotiini olen uudistanut muutakin sisustusta, kuten tämän eteisen verhon:
Malli: oma, mallivirkkaus teeteen työpaja -sivuiltaLanka: vintiltä löytynyt vanha kalastajanlanka, väriltään sammelen( vaiko oliivin-)vihreä
Koukku: 1,75 mm terästä
Ihastuin tähän malliin, kun sain sähköpostiini teeteen uutiskirjeen, jossa oli tällä mallilla tehty kaitaliina. Siinä oli lehtikuvioita rinnakin vain kolme, minun verhossa niitä on 14 leveydessä ja 2,5 pituudessa. Verho on siis virkattu ylhäältä alas. Reunat on vahvistettu kiintein silmukoin ja yläreunassa on kerros erityispitkiä pylväitä, joitten väliin pujottelin kapean verhotangon. Samalla mallilla tein myös vähän pitemmän verhon saunamökin tuvan oveen. Lanka ei enää siihen riittänyt, mutta löysin lähikaupungin teetee-myymälästä lähes samanväristä ruotsalaista ohutta, ilmeisesti kankaankudontaan tarkoitettua puuvillalankaa (200 g:n kartio), josta sitten virkkasin vielä kaitaliinankin. Siitä ei taida kyllä olla kuvaa, olen tainnut sen liinankin piilottaa johonkin.
Paperinarusta olen virkkaillut muutakin, mm koreja, mutta taidan esitellä ne toisella kerralla.
Kommentit